tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kesämelska



Muina survivoreina menossa metsään! Mieshän on aivan hurahtanut polkujuoksuun ja yritän seurata jalanjäljissä. Ja onhan se nyt ihan eri homma puikkelehtia tuolla kivien ja kantojen yli, kuin juosta tasapaksua pururataa. Hihkun innosta joka kerta, kun saa ramboilla kaatuneen puunrungon yli. Ihan hyvää juoksumotivaatiota toi myös uudet fivefingersit! Olen ihan myyty, jos nyt ytyisi valita loppuelämäkseni yhdet kengät, nää olis ne. Saatoin jopa nukkua nämä jalassa... Ainoana miinuksena mainittakoon, että ryteiköissä tarpoessa saa välillä pysähtyä kaivamaan kukkia ja käpyjä varpaiden välistä, hehe.


Suunnittelimme road trippiä miehen loman päätteeksi, mutta erään äiti-ihmisen rahatilanne ei sallinut hotellimajoitusta. Korvaavana retkenä mentiinkin maalle mummolaan Loviisan kautta. Olen ennen käymyt Loviisassa vain wanhat talot-tapahtumassa jolloin kadut vyöryivät ihmismassoja, mutta nyt saimme löntystellä pitkin autioita katuja. Vatsantäytettä haimme tuhannen tuskan kahvilasta, aivan ihanan tunnelman omaava entinen salakapakka. Mikäli eksyy Loviisaan suosittelen hakemaan kyseisestä paikasta smunkin!


Kaverit sanoivat minua kettutytöksi ja on myös kysytty olenko hippi. Ilmeisesti minusta saa sellaisen kuvan. Enhän minä missään turkistarhauksilla juokse vapauttamassa elikoita ja pidän kyllä luonnonmukaisuutta arvossaan, mutta ei minusta kyllä hippiäkään taiota. Tuossa hetkessä kuitenkin, kun metsäretken jälkeen otin tytön kantorepusta, heitin fivefingersini jalasta ja könysimme riippumattoon omenapuiden alle maidolle ja päikkäreille, ymmärsin mistä mielikuvat saattaa johtua. Luonnonläheinen paljasjalkaihminen, se minä voin olla. Onhan se hauska lokeroida ihmisiä erilaisiin kategorioihin, vaikkei tietty sais!


Mies nokkelana viritti kotona riippumaton syngyn yläpuolelle ja kyllähän minä kerran tuon tytön sinne sain nukutettuakin jo! Nukuttaminen on kyllä ollut viime viikkoina tuntien mittaista taistelua. Eihän tuo konttaamaan oppinut pysy hetkeäkään paikallaan ja lähes poikkeuksetta päädytään yliväsymyksen puolelle. 


Ja hei kävinhän muuten suppailemassakin ekaa kertaa. Tunti järvellä paistattelua ja melomista, ihan kelpo tapa viettää kesäpäivää.

Nauttikaa kesästä! Helteineen ja sateineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti