Ainiin, unohdinko kokonaan?

Otetaanpa katsaus erääseen asiaan joka on joutunut täysin unholaan viimeaikoina. Nimittäin kuvataide. Sain syntymälahjaksi kourallisen luovuutta ja teknistä osaamista/oppimiskykyä. Taiteellisuudesta en niinkään tiedä. Kuvataiteet ovat kuitenkin viime vuosina jostain syystä jääneet syrjään kohdallani. Olen pienestä pitäen ollut kova tyttö piirtämään, ja jo nuorella iällä innostuin kopioimaan kuvia kirjoisa ja tauluista. Noin 12-vuotiaana starttasi innostus muotokuvien piirtämiseen ja pyrkimykseen saada kuvasta mahdollisimman realistinen. Pikkuhiljaa tekniikka kehittyi ja aloin saada aikaan aina valokuvamaisempaa jälkeä. 

17-vuotiaana kävin vuoden verran kuvallista ilmaisua Kymenlaakson kansalaisopistolla. Asuin opiston asuntolassa ja lähes kaikki aika sinä vuonna kyllä vietettiinkin kynän tai siveltimen varressa. Lyijykynätekniikkani parani ja opettelin uutena asiana vesivärimaalauksen realistisemman puolen. Olen nimenomaan tekninen piirtäjä, rakastan hassunhauskoja grafiikoita, mutta itse en osaa luoda tyhjästä paperille mitään hienoa.

Valitettavasti tuo ihana vuosi vei minusta mehut, eikä sen jälkeen ole kovinkaan usein tullut tartuttua kynään. Sain yliannostuksen. 

Muutama vuosi sitten ajauduin tatuointien ihmeelliseen maailmaan, siinä oli uusi tekniikka jota halusin päästä koittamaan. Hankin tatuointivälineet ja treenailin kuvien tekemistä itseeni ja kavereihin. Nautin siitä kovasti, mahtavia onnistumisen tunteita kun oppi jotakin uutta. Mutta sekin tekeminen on niin paljon kiinni motivaatiosta. Ilman riittävää tunteen paloa ei kannata lähteä toisten ihoa tuhrimaan, joten sekin on jäänyt.

Kaivellaanpa tähän kohtaan pläjäys joitain vanhoja teoksiani mitä koneelta löytyy. Kaikki paitsi tatuoinnit olen tehnyt ennen kahdeksaatoista ikävuotta.

Lyijykynäpiirrokset

Vesiväreillä:

Tatuoitu:

Semmoista. Tätä taitoa pitäisi kyllä vaalia ja kehittää, mutta voi inspiraationi, missä olet? Nämä kyllä tuppaa tulemaan aina kausittain, eli ehkä pian tulee kausi kun roikun kynän varressa aamusta iltaan kuukauden päivät? Katsellaan. :)

37+0 ja raskauskuulumiset

Tämä likka kantaa nyt sisällään täysiaikaista vauvaa, jei! Nyt saisi siis synnytys käynnistyä koska vaan (voi kumpa), mutta psyykkaan vielä itseäni ja veikkaan tytsyn syntymäpäiväksi 27.10 eli puolitoista viikkoa yli lasketun.

Päivät kuluu edelleen hurjaa vauhtia eteen päin ja viikko hujahtaa hetkessä, onneksi. Ajan matelu näissä oloissa ei kuulosta laisinkaan houkuttelevalta.

Ai mitä oloja? No ensinnäkin nuo supistukset, voi pojat niitä on paljon. Ja pari viikkoa takaperin ne alkoivat myös tehdä kipeää. Vatsaa, lanteita ja reisiä kivistää menkkamaisesti. Pari kertaa on tullut sellaisia noin viiden minuutin pituisia pahat menkkakivut x5 eikä tiedä miten päin olisi. Lämpö auttoi, mutta jälkeen jäi monen tunnin kipu alarkroppaan. Onneksi eivät sentään ole päivittäinen riesa.

Selkä on yhä ja vaan mitä on, ei siedä pitkää paikallaan oloa tai keskiselkään ja lapojen kohdalle ilmestyy todella viiltävä tunne, kuin olisi saanut monta ampiaisen pistosta.

Liitoskivut, huhhuh, välillä tuntuu kuin jalat yrittäisi irrota omineen...

Nukkuminen on hyvin katkonaista, toissa yönä valvoin kolmesta kahdeksaan, ei vaan uni tullut. Närästys on valtavan ärsyttävää ja maatessa vatsasta nousee jatkuvasti nesteitä kurkkuun ja suuhun, yök! Valivali listaa voisi jatkaa ties kuinka pitkälle.

Mutta näiden kanssa pärjää kuitenkin, kun tiedän niiden pian helpottavan. Ja ne valmistelevat kehoani tulevaan, toivoa sopii että nuo kipeät supistukset kypsyttävät hyvin kohdunkaulaa ja itse synnytys menee nopeammin. Pitäisi muuten varmaan pikkuhiljaa ruveta kasailemaan sairaalakassia valmiiksi odottelemaan.

Niin hassua kuvitella että kohta tämä arki muuttuu aivan totaalisesti. Ihan pian meitä on kolme kahden sijaan. Meistä tulee jonkun ihmisen tärkeimmät henkilöt, äiti ja isä. Tahdon jo syliini tuon pienen käärön! Nyt kuitenkin tyydyn vielä neulomaan käärölle lämmikkeitä aikani kuluksi (tää neulomistouhu alkaa mennä jo ihan överiksi).

Huomenna lähdetään vielä viimeiselle vierailulle vanhemmilleni ennen kahtia jakautumistani. Lokakuu tulee varmaan vietettyä lähempänä kotia, jotenkin parin tunnin automatka synnytyksen alettua ei kuulosta järjin houkuttelevalta. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus vielä saada rakennettua vauvalle ensisängyksi lisäsiipi meidän sängyn viereen tämän reissun aikana.

Testierä liivinsuojia

Pian starttaa meijeritoiminta ja maitoshow joten liivit ja paidat tulevat kaipaamaan suojausta, tähän aikaan vuodesta kun ei voi edes heittää "märät bikinit paidan alla"- korttia jos rinnoille ilmestyy läikät.

Oikeasti olisin tarvinut PUL kangasta kosteussuluksi, mutta päätin nyt toteuttaa testierän  kotoa löytyvillä tarvikkeilla. Saksin siis vinot pinot ympyröitä bambucolaria, harsoa ja puuvillaa. Ajattelin ensin harsoa lähimmäksi ihoa sen nopean imukyvyn vuoksi, mutta bambu oli niin paljon pohmoisempaa ja nopeasti sekin imaisee nesteet itseensä, että päädyin laittamaan sen ihoa vasten ja harsot sisälle lisäimuiksi.

Kahdet näistä on nyt tehty asetelmalla puuvilla-harso x2-bambu ja kahdet puuvilla-harso-bambu x2. Kyllä ne melko mukavasti nestettä imee, mutta vuotavat kyllä läpi jos nopealla syötöllä tulee isompi satsi. Eli seuraavaan satsiin mukaan kosteutta pitävä kangas. 

Samislapaset

Äidille ja tyttärelle, pienellä kokoerolla, keh.

Pesänrakennus

Käänteisteoria ja jatkuva nälkä

Kerroin vastikää aikaansaamattomuudestani, ja ettei pidä enää asettaa itselleni tavoitteita mitä täytyy päivän aikana tehdä. Vaan nyt, kun kivut lisääntyy, puuhastelu vaikeutuu ja synnytyksen odottaminen saa ajan hidastumaan, on aika kääntää teoriaa. Eli asettaa taas niitä tavoitteita! Tänään piti siivota, enkä muuten ole tehnyt koko iltana mitään muuta kuin katsonut Netflixiä ja syönyt. Ja hups kello on jo yheksän, siis toimii.

Tänään herkuttelin uunituoreilla cookieseilla ja minntu-suklaajäätelöllä 

(fiksuna likkana olen tehnyt cookie taikinaa pakkaseen josta voi lohkoa ja paistaa aina tarpeen tullen pari keksiä)

Ruoasta puheen ollen, siis mikä on tää jatkuva nälkä? Juuri saanut jotain syötyä niin taas pitäisi jotain saada lisää. Enkä muuten jaksa enää yhtään ruoanlaittoa. Smoothien tekeminen on tyyliin suurin kokkailu mitä jaksan, joten ruoka-annoksetkin ovat lähinnä hedelmiä, puuroa, jogurttia tai muroja joten toki senkin puolesta täytyy syödä useammin.
Mutta voiko mun keho oikeasti tarvita niin paljon energiaa kuin se tuntuu vaativan?

Ja ne vaunut!

Toinen venähtänyt projekti. Emmaljungan Classic vaunut hankittiin kesäkuussa käytettynä 90e hintaan ja tarkoitus oli tehdä parissa viikossa vaunujen uudistus, vaan tämähän valmistui vasta pari päivää sitten, ja moni idea jäi vielä toteuttamatta. Pakettiin kuuluu myös perus musta ratasistuin(?) joka on ihan siistissä kunnossa ja jäi vielä varastointiin odottamaan aikaansa. Sadesuoja ja integroitu hyttysverkko löytyvät myös. 

Otetaanpa nyt pieni katsaus siihen miltä vaunut ostaessa näyttivät:

Ruskea kuomu, pappakalsarikankaalla vuorattu sisusta, rähjäinen ja tarroja täyteen liimailtu runko...

Kangasosat, kuomu ja patja saivat pesun nyrkkipyykillä. Kuomun ruskean ulkokuoren värjäsin mustaksi ihan kangasvärillä sivelemällä pariin otteeseen.

Runko sai perusteellisen puunauksen. Irroitin kaikki osat jotka vain irti lähtivät, irroitin tarrat ja jynssäilin ja kiillotin niin maan perusteellisesti. Kori ja jarru olivat muusta rungosta poiketen tummanharmaat ja todella kuluneet maalipinnaltaan, ja niihin maalasinkin uuden mattamustan kerroksen 

Kuomun sisäpuolelle oli tarkoitus laittaa uusi kangas, mutta kun kaavoittaminen jäi puolitiehen ja seisoi pari kuukautta päätin tehdä kompromissin ja painaa vanhaan kankaaseen pisarakuvioita. Hämäämistä! Eihän se enää näytä papan kalsarikankaalta häh? ;) Patjan päällä vaihdettava lakana joita tein ensisänkyä ja pinnasänkyä varten. Vaunun sisäpuolen verhosin Marimekon Fokus-kankaalla...

...Ja jalkopäästä löytyy tasku johon sujauttaa lenkin ajaksi kyydittäjän puhelin, lompakko, avaimet tai muuta pikkutavaraa.

Vaunun sivuissa on heijastin-nauhat, mutta takaa ei löytynyt mitään huomionherättäjää, joten laitoin kuomun alaosasta roikkumaan höyhen-heijastimet. 

Bongattiin sattumalta kierrätyskeskuksesta tälläinen vaunu-lifteri 10e hintaan ja otettiin se riskillä mukaan, eihän me tiedetty sattuisiko se sopimaan juuri meidän vaunukopan sisään. Mutta sinnehän se sujahti kuin nakutettu. Tämän avulla on helppo nostaa nukkuva bebe matkaan, kun vaunut täytyy hylätä sisätiloihin siirtyessä.

 Sinne vielä makuupussi sisään niin johan pysyy nyytti lämpimänä talven paukkupakkasilla.

Lapaset

Säärystimistä jäi jäljelle rutkasti helmenharmaata villalankaa, ja tarpeeksi kauan kerää tuijotettuani totesin että tuostapa minulle lapaset! Meinasin ensin palmikkolapasia, kunnes muistin että sellaiset löytyy jo keskeneräisinä viime talvelta (miksi silti on aina paljon hauskempi aloittaa uusi neule ja jättää vanhat lojumaan). Päädyin sitten tämänmoiseen kerros oikein kerros nurin ratkaisuun.

Hoitopöytä/lipasto vihdoin valmis!

Tämä pitkän linjan projekti sai alkunsa jo huhtikuussa, mutta valmistui lopullisesti vasta eilen illalla, heheh. Kun vuoden alkupuolella rupesin hyvissä ajoin miettimään mitä kaikkea tulemme vauvan synnyttyä tarvitsemaan, oli yksi ehdoton asia lipasto, johon saamme vauvan vaatteet sun muut tarvikkeet sekä vaipanvaihto pisteen. Haaveilin jo satsaavani antiikkilipaston hankintaan, kunnes tajusin jo omistavani tarkoitukseen sopivan klaffilipaston jonka ostin aikoinaan kirpparilta edelliseen kämppääni, ja joka oli nyt isäni verstaalla pölyttymässä. Mutta rumahan se oli kuin mikä (kuva postauksen lopussa), joten ehostusta se oli ehdottomasti vailla. 

Pyrkimys oli saada lipastosta vanhemman oloinen kuin mitä se onkaan, ja lopputulos miellyttää kyllä tekijänsä silmää. Matkan varrella on siis tapahtunut rutkasti hiomista, (jumppapallon päällä istuen) maalaamista ärräpäiden lentäessä kipeän selän takia, maalipinnan kulutusta ja uusien (osa tosin vanhoja ja ruosteisia) vetimien kiinnittämistä.

 Kapeat hyllyt nappaa kätevästi sisäänsä käärityt harsot ja kangaskori pitää sisällään kertakäyttövaipat joilla lähdemme pienen kanssa liikkeelle, kunnes aletaan totutella kestovaipparumbaan jolloin koriin voi asetella valmiiksi ladatut vaippapaketit.

Taso on juuri sopivan kokoinen kaverilta saadulle hoitoalustalle, joka tosin pöllökuosisena vielä odottelee uutta päällistä. Tuohon välitilaan on tulossa lapselle tuijoteltavaksi maalattuja käpyjä roikkumaan, ja tarkoitus olisi myös liimata ylätason alapinnalle peili josta napero voi itseään toljotella. Ja kyllä, kiinnitän peilin siihen malliin ettei se sieltä vahingossakaan tipahda.

Ja siellä ne ovat, ensimmäiset pienen pienet vaatteet odottamassa puettavaansa. Näiden esiin kaivaminen ja paikalleen asettelu oli jotenkin aivan mahtavaa, siinä vaiheessa viimeistään iskostui päähän, että ihan kohta näitä jo tarvitaan. <3

En enää löytänyt lipaston työvaihe ja ennen- kuvia kuin nämä pari puhelimella otettua, mutta kutakuinkin tältä lipasto siis alunperin näytti.

Työkonerakkautta, mun ja Henryn Makitat <3

Pihlajasydämet

Nappailin tänään aamulenkillä askartelumateriaalia mukaani, ja pihlajanmarjoista syntyikin jo koristeita. Onko nuo nyt sitten syys-, vai joulukoristeita? Ehkä ne menevät koko syys-talvikauden. Käpyset jäivät vielä odottamaan lisämaalia, niistä sitten myöhemmin...

Hei vaan tännekin

Aikaansaamattomuus tuntuu olevan syyskuun teema. Ei sillä, olen kyllä saanut kotia siivoiltua ja järjesteltyä yms, mutta auta armias jos aamulla asetat itsellesi jonkin tavoitteen *tänään pesen vessan* *tänään laitan lipastoon vetimet kiinni* *tänään pesen kylppärin* niin aivan varmasti teen kaikkea muuta ja todennäköisesti löhöän sängyssä koko illan. Kaikki nuokin olen jo saanut kuitenkin tehtyä, eli tästä opimme ettei kannata asettaa itselleen tavoitteita rikottavaksi.

Lähes joka päivä olen myös muka ollut tekemässä blogiin uuden postauksen, hehheh joo. Ja nyt päähän on kertynyt niin paljon ideoita etten tiedä mitä toteuttaa, joten aloitetaan nyt vaan ihan kuulumisilla.

Kuvassa viikkoja 34+0

Raskausviikkoja on kertynyt jo huimat 35+0 ja siltä alkaa kyllä tuntuakin, että lähitulevaisuudessa tässä alkaa tapahtua. Supistukset alkoivan tehdä kipeää viime viikolla ja kävinkin ylimääräisellä neuvolakäynnillä, mutta kaikki oli kuitenkin normaalisti, eli kehotti vain lepäilemään. Ensi keskiviikkona on lääkärinaika jossa päästään sitten tsekkaamaan kohdunsuun tilanne.

Supistuskipujen lisäksi selkä jatkaa vaivaamistaan, samoin iskias ja liitoskivut. Näistä kertyy välillä jo hieman tuskastuttava kombo

Vauva liikkuu paljon. Jalat puskee oikeasta kyljestä esiin ja niitä pääsee jo silittelemäänkin. Kovasti rempoessaan vatsasta kuuluu naksauksia ja onnistuupa tyyppi välillä painamaan lantiopohjassa myös jotain hermoja joka tekee kipeää. Mutta pitäähän se pienenkin venytellä välillä kunnolla kun tuolla ahtaassa joutuu olemaan.

Herkkuhimo on aivan jäätävä! Rasvan ja etenkin sokerin kutsua on vaikea vastustella, eikä enää jaksa paneutua ruoanlaittoon. Kiloja on kuitenkin tullut jo 13 lisää lähtöpainoon, ja liikkuminen lähinnä rajoittuu kauppareissuihin, koiralenkkeihin ja siivoiluun. Joten armas itsehillintä, missä olet?

Viikko sitten vietettiin meitsin babyshowereita ja voi että likat oli panostanu! Olen kaveriporukan ensimmäinen odottaja ja olivatkin etsineet huolella ideoita juhlia varten. Ja ne oli hyvin pinkit juhlat ne. Minut haettiin kotoa, silmät sidottiin ja ajelutettiin eksyksiin kunnes päästiin juhlapaikalle (ihan ku polttareihin olis menossa hehe), jossa sain sitten näkökykyni takaisin ja edessä oli huikeasti koristeltu tila ja valtavasti herkkuja. Päivä meni höpötellessä, syödessä ja tehtäviä tehdessä. Oli kyllä ihana päivä, upeita ystäviä <3

Kutsuja ja pukluja

Iih mulle tuotiin eilen tälläinen! Kuin huippu!? Lapsuudenystäväni ovat keksineet jotain pääni menoksi sunnuntaille, saas nähdä mitä on luvassa, ihan mahtavaa.

Ihanasta ja upeasta vähän inhottavampaan vaivaan, nimittäin yölliset puklailut ovat tulleet luokseni. Tai ovat ne jatkuneet jo ainakin viikon, mutta vasta eilen tajusin niiden olevan totta. Kun yöllä herää johonkin ja jatkaa pian uniaan ei sitä välttämättä muista tapahtuneeksi. Joudun siis heräilemään pitkin yötä ykkiä ylös ja nieleskelemään kurkkuun kivunneet vatsalaukun sisällöt takaisin. Viime yö oli erityisen hankala ja mokomat tulivat suuhun asti, yögh! Myllertääkö vauva yöllisillä touhuillaan vatsan sisältöä kohti kurkkua vai mikä lienee syynä, sitä en tiedä.

Toinen on pari viikkoa harvakseltaan tulleet ja nyt tihenevät liitoskivut. Ensimmäistä kertaa sain kolmen vihlaisun sarjan, kuin salama olisi iskenyt nivusesta polveen vieden melkein jalat alta. Näitä seurasi aina huuto ja hämmennys "mitä mulle oikein tapahtuu". Tein juuri lähtö treeneihin ja hakeuduinkin heti viisaampien (synnyttäneiden) puheille, jotka totesivat veikkailuni liitoskivuista oikeiksi. Näitä tulee sitten sattumanvaraisesti milloin ja missäkin. Välillä ihan maatessakin, mutta erityisen ikäviä ne ovat lenkillä keskellä metsää.

Ja vielä kivoja uutisia, ilmoittauduin nimittäin äitiysjooga kurssille joka järjestetään kerran viikossa. Ensimmäinen tunti on tänään ja viimeinen neljä päivää ennen laskettua aikaa. Toivotaan että tästä olisi vähän apua selkävaivoihin.

Kinttujen lämmittimet

Neuloinpas jotakin välillä ihan itselleni, sillä talvi lähestyy ja villapukimille alkaa taas olla käyttöä. Viime syksynä neuloin reisi mittaiset sukat jotka päätyivät kuitenkin purettaviksi lievän epäsymmetrisyytensä ja käyttämättä jäämisensä vuoksi. Totesin etten omista kuin yhdet talvikengät joihin mahtuu villasukka, mutta voi miten ihanasti ne lämmittivätkään sääriä ja reisiä kylmillä pakkasilla housujen päällä. Silloin syntyikin ajatus, että täytyy neuloa ihan vaan reisimittaiset säärystimet joita voi käyttää kenkien kuin kenkien kanssa. 

Ja tässäpä nämä, nilkasta reiteen asti ylettyvät palmikoidut lämmittimet valmiina pakkasille.