lauantai 13. syyskuuta 2014

Hei vaan tännekin

Aikaansaamattomuus tuntuu olevan syyskuun teema. Ei sillä, olen kyllä saanut kotia siivoiltua ja järjesteltyä yms, mutta auta armias jos aamulla asetat itsellesi jonkin tavoitteen *tänään pesen vessan* *tänään laitan lipastoon vetimet kiinni* *tänään pesen kylppärin* niin aivan varmasti teen kaikkea muuta ja todennäköisesti löhöän sängyssä koko illan. Kaikki nuokin olen jo saanut kuitenkin tehtyä, eli tästä opimme ettei kannata asettaa itselleen tavoitteita rikottavaksi.

Lähes joka päivä olen myös muka ollut tekemässä blogiin uuden postauksen, hehheh joo. Ja nyt päähän on kertynyt niin paljon ideoita etten tiedä mitä toteuttaa, joten aloitetaan nyt vaan ihan kuulumisilla.

Kuvassa viikkoja 34+0

Raskausviikkoja on kertynyt jo huimat 35+0 ja siltä alkaa kyllä tuntuakin, että lähitulevaisuudessa tässä alkaa tapahtua. Supistukset alkoivan tehdä kipeää viime viikolla ja kävinkin ylimääräisellä neuvolakäynnillä, mutta kaikki oli kuitenkin normaalisti, eli kehotti vain lepäilemään. Ensi keskiviikkona on lääkärinaika jossa päästään sitten tsekkaamaan kohdunsuun tilanne.
Supistuskipujen lisäksi selkä jatkaa vaivaamistaan, samoin iskias ja liitoskivut. Näistä kertyy välillä jo hieman tuskastuttava kombo

Vauva liikkuu paljon. Jalat puskee oikeasta kyljestä esiin ja niitä pääsee jo silittelemäänkin. Kovasti rempoessaan vatsasta kuuluu naksauksia ja onnistuupa tyyppi välillä painamaan lantiopohjassa myös jotain hermoja joka tekee kipeää. Mutta pitäähän se pienenkin venytellä välillä kunnolla kun tuolla ahtaassa joutuu olemaan.

Herkkuhimo on aivan jäätävä! Rasvan ja etenkin sokerin kutsua on vaikea vastustella, eikä enää jaksa paneutua ruoanlaittoon. Kiloja on kuitenkin tullut jo 13 lisää lähtöpainoon, ja liikkuminen lähinnä rajoittuu kauppareissuihin, koiralenkkeihin ja siivoiluun. Joten armas itsehillintä, missä olet?


Viikko sitten vietettiin meitsin babyshowereita ja voi että likat oli panostanu! Olen kaveriporukan ensimmäinen odottaja ja olivatkin etsineet huolella ideoita juhlia varten. Ja ne oli hyvin pinkit juhlat ne. Minut haettiin kotoa, silmät sidottiin ja ajelutettiin eksyksiin kunnes päästiin juhlapaikalle (ihan ku polttareihin olis menossa hehe), jossa sain sitten näkökykyni takaisin ja edessä oli huikeasti koristeltu tila ja valtavasti herkkuja. Päivä meni höpötellessä, syödessä ja tehtäviä tehdessä. Oli kyllä ihana päivä, upeita ystäviä <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti