Juuri kun kerkesin päättää jääväni vielä kotiin selvisi, ettei koulun lykkääminen ollutkaan mahdollista. Paikasta en kuitenkaan halunnut millään luopua joten päätin edes yrittää. Varmaan moni ellei jokainen äiti tuntee pientä pelkoa ja syyllisyyttä laittaessaan pienen lapsensa hoitoon, ja niin hitsi vie tunsin minäkin! Mutta tein laskelmia ja onnekseni sain todeta miehen ärsyttävän vuorotyön hyvät puolet, nimittäin hoitopäiviä ei jää, kuin 1-2 per viikko. Ja sekös vieräytti kiven sydämeltä. Tyttö saa olla kotona isänsä kanssa suurimman osan koulupäivistäni.
Aloin heti metsästellä hoitajia ja voi mikä flaksi kävi. Nyt on jo sopparit allekirjoitettu kokeneelle perhepäivähoitajalle. Tyttö pääsee Lahden upeimpaan kaupunginosaan vanhaan isoon puutaloon hoitoon jossa hommaa pyörittää kaksi perhepäivähoitajaa ja varahoitaja. Niin ihana paikka, että voisin pistää itsenekin sinne täyshoitoon koska vaan. Tuli todella hyvä mieli siellä vierailtuamme.
Koitan vielä tosin sumplia josko kursseista saisi karsittua tänä syksynä jotta voisin olla hieman lyhyempiä päiviä. Mutta joko nyt uskallan ehkä vähän innostua siitä koulusta? No joo, kuin siistiä!!! Rakastan uusien taitojen opettelua ja sitä onnistumisen ja kehittymisen tunnetta. Ja tällä kertaa on tarkoitus oppia kaikki ihan oikeasti tulevaa ammattia varten, opetella olemaan niin hyvä, kuin ikinä vaan voin. Motivaatio on ainakin kohdillaan.
Elokuu tulee kyllä hyvin pian joten nyt on kuukausi tohistava esivalmisteluja tulevaa varten. Ensinnäkin on pistettävä menopeli kuntoon ja hankittava Lotalle istuin. Matkaa koti-hoito-koulu välille kertyy sen verran ettei aamu-unista hirveästi hotsita tunnin kävelyreissu anivarhain. Pyöräily on mutenkin niin huippua ja olen jo odotellut koska sais tytön kyytiin. Huomena siis luvassa pyörän huoltopäivä.
Täytyy myös opettaa typy nukahtamaan päikkäreille ilman rinnalla oloa. Siinä riittää vielä vähän projektia. Tokaisipa eräs, että nyt täytyy imetyskin lopettaa, mutta tätä kommenttia en ymmärtänyt alkuunkaan. Ennemmin näen positiivisena sen, että saadaan tankata läheisyyttä heti koulupäivän jälkeen. Maidon tulo nyt ei ainakaan tyrehdy. Yösyöttöjäkin jatketaan ihan niin kauan, kuin tarvetta ilmenee.
Sellaista. Muutoksia ilmassa, mutta just nyt tuntuu ihan hyvältä. Onhan se aika ihanaa päästä vähän taas ihmisten ilmoille ja päästä vähän kiinni normaaliin arkeen. Ja hei juoksipa tuo meistä komeampi tänään maratonin vierumäen maastossa ja poluilla, aikamoinen! Minullakin on muhimassa pieni juoksutavoite syksylle...