perjantai 31. lokakuuta 2014

Lisää muistoja

Joo joo, kyllä minä vielä palailen ajankohtaisemmillakin jutuilla (jos vaikka saisi uudelleen kirjoitettua synnytyskertomusta), mutta nyt täytyy vielä kummitusjuhlan kunniaksi toivotella viikonloppuja viime vuotisella Halloween kuvalla. Naamiaiset on niin paras juttu ikinä. Vuosi sitten juhlittiin luisevana pariskuntana, kun olin ensin meikkaillut molempia tunnin tai pari. Minulla oli yllä teatterilta lainattu upea revitty ja "verinen" täyspitkä punainen iltapuku ja henryllä luuranko leggarit, heheh. Porukka toljotti silmät teelautasina, kun kävelimme vastaan hämärillä kaduilla ja yökerhoissa, hauskaa. Pääsispäs taas joskus naamioitumaan, asujen suunnittelu ja teko on niin vänkää puuhaa. 

torstai 30. lokakuuta 2014

Throwback

Reilu vuosi sitten puhelin soi ja kaveri kysyi "hei pääsetkö yöksi Helsinkiin rullaileen, ois yks telkkaripätkän kuvaus?". Kuulosti sopivan salamyhkäiseltä, minähän lähdin. Oli kyllä vänkää, ja nuo maskit oli niin mahtavat, vaikkakin ripsissä lepattavat höyhen haituvat eivät olleetkaan mitenkään käytännöllisimmät luistellessa... Aamu kuuden paluujunassa keräsin hauskoja katseita väsyneenä pöllötyttönä. 


Siellä taas näemmä pyöritään vuoden tauon jälkeen salkkareiden sun muiden seassa maikkarilla. Tuo tyttö on kyllä kasvanut (muutenkin kuin raskauskilojen myötä) ja muuttunut viimeisessä vuodessa paljon. Tuo blondi, sporttinen ja pitkätukkainen typy on nyt onnellisesti kihloissa, päätti ryhtyä pienen lapsen äidiksi, kävi läpi raskaat yhdeksän kuukautta ja pitelee nyt sylissään täydellistä pientä tyttöä. Takana uskomaton ja tapahtumarikas vuosi.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Voi äh

Voihan turhautuminen! Olen haaveillut synnytyskertomuksen kirjoittamisesta nyt sen puolitoista viikkoa. Aikaa vaan ei kirjoittamiselle ole. No, eilen päätin ottaa härkää sarvista ja käytin kaikki imetys-, ja päikkärihetket kirjoittaen tarinaa puhelimella. Teksti oli hyvä ja pitkä ja lähestyi loppuaan, mutta mitäpä teinkään illan päätteeksi? No minähän sammutin kaikki puhelimen sovellukset, myös bloggerin ja kauhukseni huomasin, että bloggerin aplikaatiohan ei tallenna tekstejä automaattisesti kuten nettiversionsa... Sinne meni siis. Täytyy ottaa uusi yritys taas lähipäivinä.


Tähän väliin vähän muita kuulumisia. Tyttö on tänään 10 vuorokauden ikäinen, ja tuntuu jo kasvavan silmissä! Ruokahalua siis riittää ja äidin maitotankkeja koetellaan. Pääasia, että tuotanto toimii. Eiköhän ne haavaumatkin lähde pian paranemaan toivottavasti. Toinen on niin suloinen pullaposki <3 Vatsa vääntelehtii äidillä ja tyttärellä, harmittaa älyttömästi syödä antibiootteja tuoretta vauvaa imettäessä. Mutta on lääkkeet kyllä tehneet myös tehtävänsä, sillä oma kunto on kohentunut huomattavasti. Alan palailla jonkinlaiseen kondikseen ja kykenen jo esimerkiksi valmistamaan aamupalat! Ei kuulosta paljolta mutta tuntuu lottovoitolta.

Perhe-elämä tuntuu hyvältä. On ihanaa, että meitä on kolme. Vaikka joskus uuvuttaakin, kun yöt on välillä tapana huutaa. Saattaa kuulostaa kamalalta valittelulta, ja raskasta ja kipeää tämä onkin, mutta se on vain kuorta. Kaiken tämän alla olen vain jatkuvasti valtavan onnellinen. Ja aika takuulla kultaa kliseisesti muistot raskaasta alkutaipaleesta. Meillä menee hyvin!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Hankala startti




Tulehtunut eppari haava, rinnat tukossa ja verillä. Parhaimmillaan 39.5° kuume ja kipuja, voi mitä kipuja. Päivittäinen troppien määrä hirvittää niin minua, kuin vatsaanikin. Myös neitokainen kärsi pari (yötä)päivää vatsavaivoja ja huusi ja huusi. Tytön vaivat onneksi helpotti eilen aamulla ja kyllä vaan on ihana vuorokausi takana <3 Kyllä tämä tästä.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Hemuli-neiti

Ja sitten meitä oli kolme. Perjantai-iltana tuli lähtö ja yöllä saatiin tyttö syliin pikatoimituksella. Eilisestä on saatu opetella uutta elämää kotoota käsin. Helppoa tämä ei missään nimessä ole ollut kiitos kipujen, mutta tyttö on täydellinen tapaus <3 Olen maailman onnellisin tuore äiti. Palaillaan synnytystarinan merkeissä jahka löytyy aikaa tarinoida.

torstai 16. lokakuuta 2014

Huomen

Tänään heräsin hyvin nukutun yön jälkeen harvinaisen iloisin mielin. Tänään on se päivä. On vähä sellainen fiilis! Voin tietysti olla taas vaistoineni aivan väärässä ja odottelu jatkuu vielä kaksi viikkoa, mutta nyt on vaan sellainen olo. Ja mummille saatais maailman paras synttärilahja jos tyttö päättäisi syntyä huomisen puolella. Hehee katsotaan miten vaistot pelittää ;)

tiistai 14. lokakuuta 2014

Omaa aikaa

Voi pojat mikä pallura tuo vatsa on! Ihan mahtava. Rv 39+2.

Eilisen löhöilypäivän jäljiltä yötä ei tällä kertaa vietetty supistusten seurassa, vaan nukuin yllättävän hyvin. Siitä hyvästä olen tänään ollut harvinaisen virkeä ja energinen. Onneksi, sillä toista kotipäivää en olisi yksin kestänyt. Henryllä kun on iltavuorot meneillään. Eilisiltana olin jo yksinäisyys ahdistuksissani joka kaikkosi vasta Henryn palattua puoliltaöin kotiin. Tänään oli siis missiona pitää itseni kiireisenä, jotta päivä kuluisi ripeään.


"Nauti vielä näistä hetkistä kun saat viettää omaa aikaa ennen lapsen syntymää." Tätä lorua on tullut kuultua useasta suusta. Ja tätä lähdin toteuttamaan, ah niin ihanaa turhamaisuutta! Panostin pitkästä aikaa oikein kunnolla laittautumiseen. Piristää kummasti mieltä, kun vähän tälläytyy.

Sitten oli aika kartoittaa huulipunavarastot ja lähdin metsästämään uutta punaa valikoimiin. Tunnin etsinnän jälkeen kämmenselkä oli kuitenkin jo niin täynnä eri sävyjä eri merkeiltä etten päässyt mihinkään tulokseen, paitsi ehkä värisävyn suhteen.

Välipalan jälkeen kiertelin vaatekauppoja, kun nyt voi jo alkaa pikkuhiljaa haaveilla pukeutuvansa normaalikokoisiin vaatteisiin. Pienellä jännityksellä ostinkin jo hameen vanhassa koossani. Olen katsellut kyseistä vaatekappaletta jo kesästä lähtien, kun se tuli myyntiin. Pelkäsin sen olevan loppuunmyyty siihen mennessä, kun oikeasti olen vyötäröltä mittoihini palautunut. Onpahan ainakin olemassa motivaatiovaate jollei raskauskilot ala karisemaan pikkuhiljaa synnytyksestä palauduttua hehe.

Kaupoilta menin vielä pariksi tunniksi kirjastoon lukemaan lehtiä ja kas, kello olikin jo kahdeksan. Totta tosiaan, eipä tällaista tule enää varmaan tehtyä ainakaan lähitulevaisuudessa. 

Päivän päätteeksi rupesin vielä suunnittelemaan blogille uutta banneria. Nyt on aivot ihan tahmeana enkä osaa ajatella onko tuosta mihinkään, mietitään huomenna!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Rentopäivä






Väsyttää. Viimeiset kaksi yötä on mennyt napakoiden supistusten kanssa valvoen ja tallustellen. Välissä torkahtelua. Hyvä vaan, sehän tarkoittaa, että siellä on jo lämpät menossa itse suoritusta varten. Mutta energiat se nappaa tytöstä mennessään. Niinpä tänään vietetään rennon pehmoista lököttelypäivää pehmoisissa pellavalakanoissa. On luettu lehteä ja blogeja, kynnet pistetty kuosiin ja fiilistelty kyynelehtien 9kk takaista Ranskan reissua kihlakuvineen. Seuraavana ohjelmassa lempileffa Notebook ja irtokarkkeja. Ja kenties lisää kyyneliä? Ah, hormonit...

lauantai 11. lokakuuta 2014

Lisää villaisia


Nämä pöksyt oli aivan pakko päästä toteuttamaan, kun päähäni piirtyi mielikuva vauvasta isotäpläiset housut jalassaan. Näiden pariksi kun jalkaan vetäisee värikkäät villasukat niin voisiko enää olla herkullisempaa? Taidankin alkaa neuloa keltaisia villasukkia... 
Housuihin on käytetty Novitan isoveli lankaa ja vyötärölle on pujotettu kuminauha.

Ps. Olin jo aamulla ihan fiiliksissä, että tänään lähetään synnyttämään. Heräsin puoli neljän maissa kipeään supistukseen ja niitä tulikin siinä parin tunnin ajan yksi toisensa perään. Supistaessa tuli paineen tunne kohdun suulle, josta se sitten levisi ensin vatsan kautta alaselkään/lantioille. Kävin takaisin nukkumaan ja toivoin herääväni oikein kovaan supistukseen, mutta ei. Harjoitussupistuksia vain. Mutta eiköhän nuo jo jonkinmoista kypsyttelyä tehneet, sen verran tuntuvia ja toistuvia. Ehkä ensi yönä?

perjantai 10. lokakuuta 2014

Ensisänky


Meillä ei vietetä ensikuukausia pahvilaatikossa vaan vartavasten ammattilais puusepän mittatilaustyönä tekemässä (kehkehh) sängyn lisäsiivessä. Ajatus syntyi tutustuttuani aiheeseen perhepeti. Ratkaisu kuulosti mielestäni heti järkeenkäyvältä. Tuskin mikään luontainen vaisto kehottaa viemään uunituoretta lasta huoneen kauimmaiseen nurkkaan. Tyypin joka suurinpiirtein unohtaa vanhempiensa olemassaolon sillä hetkellä kun he katoavat näkökentästä. Lähellä on hyvä, tähän minä uskon.


Ja ne yösyötöt. Valitsenko nousta useita kertoja yössä hakemaan itkuista vauvaa pinnasängystään, palata sängylle imettämään ja nousta taas viemään vauva takaisin. Vai pidänkö mielummin tyypin vierelläni, jolloin todennäköisesti herään jo nälän ähinään ennen itkuparkua ja voin vain ottaa lapsen rinnalleni ja siitä takaisin, sängystä nousematta. Olen vielä sitä sorttia, että normaalistikin heräilen usein pitkin yötä mutta unen utuisessa tunnelmassa saan pian uudelleen unen päästä kiinni. Mutta jos joku sanoo jotakin tai joudun nousemaan jalkeille ja avaamaan silmät saattaa viedä tunteja saada taas unta.


 Meidän sänky on kuitenkin vaivaiset 120cm leveä johon juuri sovimme kaksin nukkumaan. Yksiö taas ei oikein anna tilaa suuremmalle sängylle. Jotenka päätin tehdä sängyn vierelle jatkeen, jonka voi sitten heittää pois, kun on aika siirtyä omaan pinnasänkyyn. Tällä ratkaisulla päästään samalla eroon siitä "entä jos kierit vauvan päälle" huolesta. Tuonne minä en mahdu kierimään niin millään, edes jalkaa en sinne pysty heittämään. Pituutta siivekkeellä on 70cm ja sängyllä maatessani tuon päätylauta on napani korkeudella. Eli juuri sopiva tissi-access mitoitus!


Itse nikkaroinninhan olis ehkä voinut hoitaa ennen raskausviikkoa 38. Voin kertoa, että maailman yksinkertaisimman lootan kasauskaan ei vaan enää ole niin kovin helppoa tämän mahan ja taipuvuuden kanssa. Onneksi kuitenkin suunnittelin sängyn niin, että se on todella helppo toteuttaa, sillä verhoilemalla näkyviin ei jää kuin reunalaudat. Siispä helmalakanan takaa löytyy järjettömän ruma kyhäelmä. Materiaalit löytyivät rakentaja isäni jämälaudoista. Rakennuspalikat olivat siis hyvin yksinkertaiset kuten alla näkyy. Kasaamisen jälkeen vain maalia pintaan ja kuminauhalla rypytetty helmalakana kuumaliimalla kiinni ja jatkepala soluttautuu ympäristöönsä vallan mainiosti.



torstai 9. lokakuuta 2014

Joko joko pian vai ei?



Tänään oli ylimääräinen neuvolatarkistus toissailtaisen näköhäiriön takia. Silmissä välkkyi ja näkyi täpliä noin tunnin ajan illalla, mutta taisi onneksi mennä niskajumin piikkiin. Minulla ja vauvalla oli siis kaikki reilassa ja virnuilipa neuvola-täti vielä päälle että kaikki merkit viittais beiben olevan lähtövalmiina. Vatsa on tipahtanut selkeästi alas päin ja pää tuntui olevan hyvin alhaalla, tosin ei vielä kiinnittynyt. Tulppa on tehnyt lähtöä ilmeisesti jokusen päivän ja supistuksia satelee enenevissä määrin. Valmiita ollaan, tervetuloa vaan heti kun mielesi tekee!


Saattaahan se olla, että tässä on jo tullut saunottua harvase ilta, kyykkäiltyä ja siivoiltua tarmokkaasti ynnä muuta. Pientä malttamattomuutta alkaa siis olla havaittavissa... Etenkin Henryn puolelta ;). Kun into päästä tapaamaan tuo jalkoja mahani läpi puskeva tyyppi alkaa jo hipoa pilviä! Täältä löytyisi tilaa, rakkautta ja pari kaipaavaa syliä pienen myyn turvaksi.


Mutta onneksi sentään kaikki ei ole valmista. Aina löytyy tekemistä ettei täällä vain pyöritellä peukaloita aamusta iltaan odotelleen. Päivät kyllä vyöryy valtavalla vauhtilla ohi puuhastellen mitä missä ja milloinkin. Pimenevät illat saavat päivät tuntumaan entistäkin lyhyemmiltä. Yöt sen sijaan tuntuvat pitkiltä. Unen tokkurassa kipuihin heräillessä pyörii aina päässä ajatus "joko tulee lähtö?". Nukkuminen tapahtuu lyhyissä pätkissä, kun vuorotellen herään siihen ettei henki kulje, mahanesteet täytyy nieleskellä alas kurkusta, on aika käydä vessassa tai kääntää kylkeä kun toinen jalka on jo tunnoton.


Jännää tällainen odottelu. Kun tietää, että jotakin suurta on pian tapahtumassa, mutta ajasta ei tietoakaan. Ihan kohta mua sattuu ja paljon. Ihan pian sen jälkeen musta tulee äiti ja tapaan ihmisen, joka tulee olemaan elämäni keskipiste. Mutta tapahtuuko tämä ihme huomenna kaupan kassajonossa vai heräänkö siihen kahden viikon päästä keskellä yötä? Katsellaan, odotellaan.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Sitterin uusi ilme


Olen pohtinut lähes koko odotus ajan, että tarvitaanko me sitä sitteriä vai ei. Jokatoinen sanoo sitterin olevan ehdoton hankinta, ja jokatoinen taas on kokenut täysin turhaksi moisen kapistuksen. Sysäsin siis ajatuksen välineen hankinnasta sivuun sillä eihän tänne meidän yksiöön kannata hankkia mitään ylimääräistä roipetta ellei sille ole oikeasti käyttötarkoitusta. Pikkuhiljaa ajatus on kuitenkin muhinut päässä, mihis minä sen pikkuisen sitten asetan kun tiskaan? Jos tyyppi ei viihdykkään hetkeä pidempään viltillä kattoa tuijotellen?

 Lopullinen päätös saatiin pähkäilylle, kun mukaan arkikuvioon heitettiin koira joka meillä on viettänyt rutkasti aikaa viimeaikoina, ja toivottavasti tulee täällä majailemaan myös lapsen synnyttyä. Ajatus lattialla makaavasta vauvasta, koirasta ja vessassa käynnistä... Jep, joko hankitaan periskooppi jolla voin tarkkailla tilannetta, tai sitten vaan se sitteri. Se on myös helppo napata mukaan kellariin pyykinpesutuokioita silmällä pitäen.

Ja niinpä kului näppärästi sunnuntai-aamupäivä kirppareita kierrellessä ja sitterivalikoimia vertaillen. Mukaan valikoitui lopulta Emman kelpo perus sitteri, joka sattui vielä olemaan edullisimmasta päästä. Kiikkuu sujuvasti, asettuu myös paikoilleen helposti tuen avulla, helppo istuin-asennon säätö ja mukavasti pehmustettu alusta. Ja helposti muokattavissa, hähää! Eihän tämä hullu esteetikkoneiti mitään beessiä abc-123-nalle-auto värkkiä kotonaan katsele.

Siispä sitteri osiin. Rungosta tarrat pois, pikainen pesu ja pari mustaa maalikerrosta päälle. Päälliskankaaksi nappasin turkoosia salmiakki-kuvioista ylijäämälakanakangasta ja hihnoja varten löytyi pilkullista puuvillaa. Puoleenyöhön mennessä oli muodonmuutoksen kokenut istuin valmis. Mitään fiksua säilytyspaikkaa en tälle ole vielä keksinyt, ja keskellä huonettahan se tulee jatkossakin seisomaan joten on enemmän kuin kätevää, kun rotisko istuu sisustukseen. ;)

maanantai 6. lokakuuta 2014

Villapökät

Laatikossa lojui keltaista isoveli-lankaa pari kerää erään peruuntuneen projektin jäljiltä joille täytyi keksiä jokin käyttökohde. Mielessä olikin tovin pyörinyt ajatus henkselihousujen neulomisesta talvivauvalle. Isoveljeä löytyi jämät myös mustaa ja valkoista joten päätin tehdä jotain pientä simppeliä kuviointia mukaan. Neuleohje on taas omasta päästä keksitty projektin edetessä, suuntaa antavia mittasuhteita otin jo olemassa olevista housuista. Lankaa housuihin upposi vajaa kerä.

Nappilaatikosta löytyi sopivasti kaksi aivan mielettömän suloista keinuhevos-nappia pöksyihin. Napinläpiä tein pari kappaletta, löytyy siis pientä säätövaraa. Itse pöksythän venyvät hyvinkin paljon, ja lahkeita voi kääriä pienemmälle, joten ennustan näille kohtuullisen pitkää käyttökautta.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Sairaalakassi(t)


No sainpas nyt tämänkin kasailun aikaiseksi, kun muutamana päivänä ollut jo sellainen olo etten ihmettelisi vaikka olis lähtö lähellä. Yhden yön vietin supistusten seurassa jatkuvalla syötöllä ja lievillä kivuilla. Päivät menee jonkinnäköisessä pöhnässä, ei vaan pää toimi enää täydellä teholla. Taitaa mennä väsymyksen piikkiin. Toissa yönä ihmettelin jatkuvaa kipua alakropassa, ja aamulla totesin vatsan tipahtaneen hieman alemmas. Hengittäminen on helpompaa ja liikkuminen vaikeampaa. Tänään olen eriskummallisen iloinen kaikesta, tuntuu kuin olisin saanut palan entistä (hormonimyllerryksetöntä) itseäni takaisin. Vaikka sattuu huimaa ja heikottaa on jopa ulkona tihkuavan kylmä ja harmaa sää mielestäni ihana. Aamupuuro maistuu erityisen ihanalta, kaikki on ihanaa!

Sitähän ei tiedä tuleeko lähtö tänään (38+0) vaiko neljän viikon päästä. Mutta nyt on jokatapauksessa lähdön varalta kamppeet kasassa senkus heittää repun selkään ja muutaman jutun muistaa napata laukusta ja vessan kaapista mukaan. Repullinen kamaa + eväskassi heti mukaan ja toinen reppu jonka Henry voi tuoda kotiinpaluun lähestyessä.

Nämä nappastaan ennen lähtöä matkaan:
-Neuvolakortti
-Puhelin + laturi
-Lompakko
-Hammasharja

Avautumisvaiheen rentoutumista ajatellen:
-Tyynyliina jotain ikiomaa, turvallista ja kotoisaa
-Harso vaikkapa kylmäksi kääreeksi otsalle
-Kuumavesipullo ja kauratyyny lämpöä kipeille paikoilla
-TENS-laite supistuskipujen lievittämiseen
-Korvanapit jos tekee mieli uppoutua musiikinkuunteluun
-Bikini yläosa jos suihkussa/ammeessa hengaillessa alkaa etureppujen paino pänniä
-Hierontaöljy ja karhea pesuharja rentuttavaan hierontaan

Eväät:
-Smoothieita ja pillimehuja
-Vesipullo
-Lempparisuklaa
-Energiapatukka
-Välipalapatukoita
-Sipsejä
-Siripiriä (glukoositabletteja) 

Hygieniajutut:
-Matkakokoiset hiusten ja vartalonpesutuotteet
-Deodorantti
-Hammastahna
-Bepanthen, nivea ja lasinosh-nännivoide
-Liivinsuojia
-Hiusharja
-Meikinpoistoaine ja pumpulia 

 Mukavuusjuttuja sairaalassa oleiluun:
-Kantoliina
-Collarit
-Iso lämmin villaneule
-Imetystoppi, paita ja liivit
-Villasukat
-Normisukkia
-Alushousuja

Kotiutumista varten:
-Yösiteitä
-Harso
-Vauvan viltti
-Vauvanvaatteet: 
Kietaisubody käännettävillä hihansuilla, pöksyt, sukat, myssy, haalari

torstai 2. lokakuuta 2014

Maharivistö

Perhevalmennus ei ollut aihesisällöltään järjin antoisa omasta mielestäni, mutta vertaistuellaan sitäkin antoisampi. Valmennuksessa pariskuntia oli yhteensä huimat kuusi kappaletta. Viimeisellä käynnillä kysyin kiinostaako ketään odottajista pitää yhteyttä facebook ryhmän kautta, ja sellainen myös luotiin ja kaikki kuusi siellä käydäänkin aktiivisesti avautumassa ja kyselemässä kuka milloin mitäkin. Lisäksi ollaan nähty kahvittelun merkeissä muutamaan otteeseen, ja siinä ei kyllä jää mikään raskauteen liittyvä aihealue käymättä läpi kun ensiodottajat pääsevät jakamaan fiiliksiään.

Eilen vietettiin kakkukestejä meillä ja saatiin napattua mahajengi yhteen kuvaan. Nyt aletaankin olla jännän äärellä, kaikkien lasketut ajat kun mahtuvat 11päivän sisään, ja ensimmäisellä on siihen matkaa enää viisi päivää. Pääseeköhän kaikki vielä ensi viikon tapaamiseen? Kenelle tulee lähtö ensimmäisenä?Kuinka moni päätyy yhtä aikaa synnärille? Näitä jäädään nyt jännittämään. :)

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Sukkasillaan

Yhä vaan se sama helmenharmaa 7-veljestä kerä kuumotteli pöydällä ja loihdittiinpa siitä vielä pienet sukat. Kahdesta kerästä vääntyi siis reisimittaiset säärystimet, aikuisen lapaset ja vauvan tumput ja sukat. Ja nyt sitä vihdoin jäi enää ihan jämä jämä josta ei väännä kuin tupsun, huh. Riittoisaa tavaraa!


Olen kuullut paljon positiivista junasukkien päällä pysymisestä, joten lähdin toteuttamaan vähän samantyyppistä makkaramaista resosia, mutta kuitenkin omanlaista ja yksinkertaisempaa. Ja väripilkahdukseksi vielä sukkien sivuun pienoiset pinkin pompulat. Nyt on kehitteillä toisenlaiset makkarasukat, katsotaan mitä niistä vielä syntyy...