perjantai 10. lokakuuta 2014

Ensisänky


Meillä ei vietetä ensikuukausia pahvilaatikossa vaan vartavasten ammattilais puusepän mittatilaustyönä tekemässä (kehkehh) sängyn lisäsiivessä. Ajatus syntyi tutustuttuani aiheeseen perhepeti. Ratkaisu kuulosti mielestäni heti järkeenkäyvältä. Tuskin mikään luontainen vaisto kehottaa viemään uunituoretta lasta huoneen kauimmaiseen nurkkaan. Tyypin joka suurinpiirtein unohtaa vanhempiensa olemassaolon sillä hetkellä kun he katoavat näkökentästä. Lähellä on hyvä, tähän minä uskon.


Ja ne yösyötöt. Valitsenko nousta useita kertoja yössä hakemaan itkuista vauvaa pinnasängystään, palata sängylle imettämään ja nousta taas viemään vauva takaisin. Vai pidänkö mielummin tyypin vierelläni, jolloin todennäköisesti herään jo nälän ähinään ennen itkuparkua ja voin vain ottaa lapsen rinnalleni ja siitä takaisin, sängystä nousematta. Olen vielä sitä sorttia, että normaalistikin heräilen usein pitkin yötä mutta unen utuisessa tunnelmassa saan pian uudelleen unen päästä kiinni. Mutta jos joku sanoo jotakin tai joudun nousemaan jalkeille ja avaamaan silmät saattaa viedä tunteja saada taas unta.


 Meidän sänky on kuitenkin vaivaiset 120cm leveä johon juuri sovimme kaksin nukkumaan. Yksiö taas ei oikein anna tilaa suuremmalle sängylle. Jotenka päätin tehdä sängyn vierelle jatkeen, jonka voi sitten heittää pois, kun on aika siirtyä omaan pinnasänkyyn. Tällä ratkaisulla päästään samalla eroon siitä "entä jos kierit vauvan päälle" huolesta. Tuonne minä en mahdu kierimään niin millään, edes jalkaa en sinne pysty heittämään. Pituutta siivekkeellä on 70cm ja sängyllä maatessani tuon päätylauta on napani korkeudella. Eli juuri sopiva tissi-access mitoitus!


Itse nikkaroinninhan olis ehkä voinut hoitaa ennen raskausviikkoa 38. Voin kertoa, että maailman yksinkertaisimman lootan kasauskaan ei vaan enää ole niin kovin helppoa tämän mahan ja taipuvuuden kanssa. Onneksi kuitenkin suunnittelin sängyn niin, että se on todella helppo toteuttaa, sillä verhoilemalla näkyviin ei jää kuin reunalaudat. Siispä helmalakanan takaa löytyy järjettömän ruma kyhäelmä. Materiaalit löytyivät rakentaja isäni jämälaudoista. Rakennuspalikat olivat siis hyvin yksinkertaiset kuten alla näkyy. Kasaamisen jälkeen vain maalia pintaan ja kuminauhalla rypytetty helmalakana kuumaliimalla kiinni ja jatkepala soluttautuu ympäristöönsä vallan mainiosti.



2 kommenttia:

  1. Minkälainen patja sulla on tuossa ensisängyssä? :) Löysitkö jostakin sopivan kokoisen vai jouduitko itse näpertelemään? Tosi hienoja nää sun kaikki teokset ja onnea tulevaan synnytykseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etolassa kävin leikkauttamassa mittojen mukaan 5cm patjan :) Kiitos huiman paljon!

      Poista