torstai 27. elokuuta 2015

Se oli siinä

Kuten julkaisutahdista on voinut päätellä, kehtosirkuksen matka on tullut nyt päätökseensä. Raskausblogihan tämä olikin. Ja ihana sellainen! Olen nauttinut valtavasti tämän pitämisestä ja tämä on korvaamaton päiväkirja jännittävästä ajanjaksosta elämässäni, jota tulen taatusti lueskelemaan tulevaisuudessa. 

Nyt tuntuu kuitenkin siltä, etteivät ne aiheet joista haluaisin kirjoitella oikein sijoitu nimen "kehtosirkus" alle, joten jatkan blogin kirjoittelua uuden nimen alla osoitteessa http://www.lily.fi/blogit/tuuli-rongas

Toivottavasti jokunen teistä jää seurailemaan uuden blogin puolelle! Haluan kiittää kaikia lukijoita, olette olleet aivan ihania ja etenkin synnytyksen aikaan mahtavia tsemppaajia. Kiitos pus!! <3

tiistai 18. elokuuta 2015

Maalattu tripp trapp



Syöttötuoli ostettiin käytettynä ja juuri sellaisena perinteisen pyökkisenä, joten oli heti tiedossa, että tuo tullaan maalaamaan. Hetken arvuutteli haalean vaaleanpunaisen ja minttuturkoosin välillä, mutta päädyin jälkimmäiseen jälleenmyyntiä ajatellen. Vaaleanpunainen kun mahdollisesti rajaa ostajaehdokkaat puolella. Ainakin.

Sellainen siitä sitten tuli! Ompelin vielä pehmusteet Marimekon räsymätto vahakankaasta. Vähä kivempi kuin se pyökki.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kirppismäihää


Tiedättehän, kun joskus kirpparilla vaan lykästää oikein kunnolla? Jopa useampana kertapa peräjälkeen! Mulle on käyny just niin viimesen parin viikon ajan. Löytöjä toisensa perään, uusia lempivaatteita. Ihania materiaaleja ja yksityiskohtia: nahkaa, pitsiä, paljettia, helmiä, puuvillaa ja pellavaa. Ja haalari! Voi kankaista onnea.

Kynsijuttui



Pitkästä aikaa vähän enemmän näpräiltyjä kynsiä! Mattaiset mustavalko leokynnet oli hauska uusi kokeilu, vaikka ehkä ensimmäisenä tuovatkin mieleen lehmän tai dalmatialaisen.

Hauskaa sunnuntaita!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Koululainen

Kolme päivää. Sitten laukku olalle ja menoks! Fiilis on vähän kuin taas ala-asteella, kun syksyssä oli jotain magiaa ja uuden luokan aloittaminen kutkutteli mahan pohjassa. Kynät valikoin ja asettelin penaaliin jo hyvissä ajoin viikkoja ennen koulun alkua.

Tyttö kävi jo perhepäivähoitajalla parin tunnin testikäynnillä ja hyvin oli mennyt väsymyksestä huolimatta. (Me vanhemmat käytiin sillä välin juoksemassa 10km... Huhh!) 

Vielä on kasapäin pikku hommia ja järjestelyitä tehtävä ennen tiistaita (niinku esim tytön vaatteiden nimikointi, eäääh). Mutta hei! On mulla jo jotain valmiina, nimittäin pitihän sitä nyt koulun alun kunniaksi vähän ostella uusia juttuja...

Vihko ja penaali! Tottakai. Vihkoksi valikoitui klassinen moleskine. Vihkon tarina, kauniin simppeli ulkomuoto ja hapoton paperi ajoivat ostamaan hieman hintavamman originellin edullisten wannabe-vihkojen sijaan (haha). 

Pikkumustan kaveriksi halusin värikkään ja leikkisän penaalin marimekosta. Ja voi apua sitä valinnanvaikeutta! Loppujen lopuksi asetin vaihtoehdot vauvan eteen ja valitsin sen jonka tyttö ensimmäisenä nappasi. Tällä kuosilla oli joku valtavan hauska nimikin, mutta sitä en enää muista.



Ja sitten hei nää!!! Koin valtavan ahaa-elämyksen eräs päivä. Katos kun koulussahan mä en kanna vauvaa sylissäni päivät pitkät eli... Eli voin käyttää taas korkkareita! Voisihan niitä toki käyttää vauvankin kanssa, muttta kaiken sen säätämisen keskellä olen kokenut parhaaksi pysytellä maan pinnalla. Sain myös jonkun päähänpiston, että HALUAN sellaiset paksupohjaiset tolppakorkoiset kengät joita ennen vähän inhosin. No sellaiset myös ostin. Tällä kertaa en tosin panostanut laatuun (koska päähänpisto) vaan kotiutin halvimmat mahdolliset hooämmästä. Katsotaan jos nämä nyt talven yli pysyisivät kasassa. 

Ja siihen perään sain toisen ahaan, nimittäin korvakorut. Roikkuvat korvakorut! Koulussa ollessani kukaan ei yritä repiä niitä sinnikkäästi irti korvistani. Joten ostin sitten pisimmät liehukekorvikset mitä löysin! Noeivaan, olin haikaillut näiden Poola Katarynan puukorvisten perään jo tovin. Mustien tosin, mutta yllätin itseni ja valitsinkin nudet.

Välillä pieni materiaonni tekee vaan niin hyvää... Laadilaadalaa...

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Nuppiprojekti


Halusin vaihtaa keittiöön tylsien puunuppien tilalle jotain leikkisämpää. Jemmasta löytyi joskus kirpparilta ostamani lasinupit, jotka eivät ole värinsä puolesta päätyneet mihinkään käyttöön. Maalipurkille siis ja hommiin.

 Kas tältä ne näyttivät ennen...

Ja tältä parin maalikerroksen jälkeen. :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Pieni lamppu DIY


Tuli tarve saada pieni seinälamppu halvalla. Yhteen aivan erityiseen paikkaan... Mutta siitä joskus myöhemmin. Vaikka lamppu ei suuren yleisön näkyville pääsekkään halusin sen olevan sievä ja hauska. Näillä lähtökohdilla arvasinkin homman menevän askarteluksi.


Kävin tarkastamassa kierrätyskeskuksen valikoiman ja sieltä löytyikin tälläinen helposti muokattavissa oleva tapaus. Eikä hintakaan kirpaissut, kun tuosta vielä lähti puolet pois. Sen verta sokeasti tämän ostin, etten huomannut töpselin puuttuvan. Kotoa kuitenkin löytyi onneksi tarpeeton lamppu johtoineen jonka vaihdoin tilalle. Pienen tuskailun, vääntelyn ja porailun jälkeen tämäkin onnistui kohtuullisen kivuttomasti. Vanha varjostin kangas irti ja uutta tilalle. Kolmio kangas on vanhasta kangaskassista jonka joskus bongasin isältäni. Erikepperillä kiinni ja lamppu on valmis!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Lattiatyynyn päällinen


Olen himoillut jättineulomista jo jonkin aikaa, mutta en valitettavasti ole löytänyt matonkuteita isompaa neulottavaa, joten aloitin tämmöisestä semijätistä.
Lattiatyyny kaipasi reteempää päällistä joten neuloin siihen kolmesta osasesta päällisen. Onhan tuo nyt aika kivaa miten nopeasti saa aikaan isoja kappaleita. Löytyisipä jostain vielä sellaista oooikein isoa villalankaa neulottavaksi! 

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kudottu laukku


Tattadadaa! Voi jehna miten onnessani tästä olenkaan. Keksin viikko sitten, että haluan opetella kutomaan. No kudinpuitahan en tietysti ole kotiini sullomassa vaan ideana olisi tehdä kotikutoinen loimi johonkin sopivan kokoiseen kappaleeseen. Ennen isompaa mahdollista mattoprojektia halusin tehdä pienen testipalan. Laukku siis, ajattelin. Ja laukku tuli.


Loimen tein naputtelemalla taulunkehykseen nauloja parin sentin välein. Sitten vaan testailemaan!
En löytänyt netistä ohjeita kuvioiden tekoon joten täytyi käyttää vain omia aivoja ja luovuutta. Sain mä nyt parit kuviot aikasiks sentään. Leveysheittoja tuli, mutta niitä ei valmiissa laukussa huomaa. Pidin vain huolen, että läppäosiosta tulee mahdollisimman tasapaksu. Pientä kekseliäisyyttä sai myös käyttää kuteiden päiden sekaan ujuttelussa, jottei ne sotkisi kuvioita tai jäisi solmuiksi tai repsottamaan nurjalle puolelle.



Laukun kasaan ompelun jälkeen kieputtelin tupsut ompelulangasta. Ketjua ja lenkkejä löytyi jemmakätköistä ja olipa siellä aitoa nahkaakin josta ompelin hihnan ja pidikelenksut. Nahan kanssa väsäillessä meinasi kyllä usko loppua välillä. Milloin meinasin vaihtaa matskun tekonahkaan ja milloin mennä suosiolla suutarille ompeluttamaan. Ei nuo nyt nahkatöiden aatelia ole, mutta hitsi vie teinpäs ite! Neula on aivan mutkalla ja sormet kipeät, mutta onnistui. Nahkatyö kurssille olisi kyllä kiva päästä joskus, oppisi vähän miten nuo hommat oikeasti hoidetaan.


Vuorikangas jäi vielä puuttumaan, mutta malttamattomana otin jo laukun käyttöön. Sen kerkeää sitten joskus. Oli kyllä vallan mukavaa puuhaa, suosittelen muitakin käsityötyyppejä testaamaan kutomista jos on vielä jäänyt väliin. Tälläsistähän keksis vaikkä mitä vänkää. Mutta seuraavaksi se matto, kunhan ne muut keskeneräiset projektit on alta pois.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Keittiöhyllyjä


Blogin päivittämisessä on tällä hetkellä kaksi ongelmaa. Ekakski kameran ja tietokoneen käyttö tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömän vaikealta. Kunpa puhelimella saisi kunnollisia julkaisuja aikaiseksi.

Toisekseen mikään ei oikein valmistu. Projekteja löytyy joka sormelle ja varpaalle, on valmistumassa pipoa, säärystintä, laukkua, tyynyä, keittiötä ja mitä vielä. Mutta miksei mitään voi tehdä valmiiksi asti? Aina vaan uutta projektia tuppaa keskeneräisen päälle... Se on se, kun saa idean jota on pakko päästä heti toteuttamaan. Okei, nyt en aloita mitään uutta enneks ainakin nuo edellä mainitut on tehty loppuun!

Keittiöstä annan nyt jo sneak peekin! Lopulta edes yksi huone tässä kodissa alkaa näyttää kotoisalta. Sisustaminen jäi uupumuksissa täysin ja sain vasta nyt itseäni niskasta kiinni ryhtyäkseni hommiin. Sisustamiseen on myös käytännössä nollabudjetti. Helppoa! Mutta kyllä näppärä aina keksii kikkoja ;)

Vanha seinäkaappi sai hatkat ja tilalle tein avohyllyt. Katto sekä seinä sai parit kerrokset valkoista maalia. Lattiaan oli tarkoitus laittaa laminaatit muovimaton tilalle, mutta budjetti... Pöytätasot on tarkoitus vielä maalata valkoiseksi, kaappien nupit menee vaihtoon, nurkka aukkoon hylly ja eteen verho ja jääkaapille täytyy keksiä joku juju. So far so good.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kesämelska



Muina survivoreina menossa metsään! Mieshän on aivan hurahtanut polkujuoksuun ja yritän seurata jalanjäljissä. Ja onhan se nyt ihan eri homma puikkelehtia tuolla kivien ja kantojen yli, kuin juosta tasapaksua pururataa. Hihkun innosta joka kerta, kun saa ramboilla kaatuneen puunrungon yli. Ihan hyvää juoksumotivaatiota toi myös uudet fivefingersit! Olen ihan myyty, jos nyt ytyisi valita loppuelämäkseni yhdet kengät, nää olis ne. Saatoin jopa nukkua nämä jalassa... Ainoana miinuksena mainittakoon, että ryteiköissä tarpoessa saa välillä pysähtyä kaivamaan kukkia ja käpyjä varpaiden välistä, hehe.


Suunnittelimme road trippiä miehen loman päätteeksi, mutta erään äiti-ihmisen rahatilanne ei sallinut hotellimajoitusta. Korvaavana retkenä mentiinkin maalle mummolaan Loviisan kautta. Olen ennen käymyt Loviisassa vain wanhat talot-tapahtumassa jolloin kadut vyöryivät ihmismassoja, mutta nyt saimme löntystellä pitkin autioita katuja. Vatsantäytettä haimme tuhannen tuskan kahvilasta, aivan ihanan tunnelman omaava entinen salakapakka. Mikäli eksyy Loviisaan suosittelen hakemaan kyseisestä paikasta smunkin!


Kaverit sanoivat minua kettutytöksi ja on myös kysytty olenko hippi. Ilmeisesti minusta saa sellaisen kuvan. Enhän minä missään turkistarhauksilla juokse vapauttamassa elikoita ja pidän kyllä luonnonmukaisuutta arvossaan, mutta ei minusta kyllä hippiäkään taiota. Tuossa hetkessä kuitenkin, kun metsäretken jälkeen otin tytön kantorepusta, heitin fivefingersini jalasta ja könysimme riippumattoon omenapuiden alle maidolle ja päikkäreille, ymmärsin mistä mielikuvat saattaa johtua. Luonnonläheinen paljasjalkaihminen, se minä voin olla. Onhan se hauska lokeroida ihmisiä erilaisiin kategorioihin, vaikkei tietty sais!


Mies nokkelana viritti kotona riippumaton syngyn yläpuolelle ja kyllähän minä kerran tuon tytön sinne sain nukutettuakin jo! Nukuttaminen on kyllä ollut viime viikkoina tuntien mittaista taistelua. Eihän tuo konttaamaan oppinut pysy hetkeäkään paikallaan ja lähes poikkeuksetta päädytään yliväsymyksen puolelle. 


Ja hei kävinhän muuten suppailemassakin ekaa kertaa. Tunti järvellä paistattelua ja melomista, ihan kelpo tapa viettää kesäpäivää.

Nauttikaa kesästä! Helteineen ja sateineen.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Koulunpenkille


Juuri kun kerkesin päättää jääväni vielä kotiin selvisi, ettei koulun lykkääminen ollutkaan mahdollista. Paikasta en kuitenkaan halunnut millään luopua joten päätin edes yrittää. Varmaan moni ellei jokainen äiti tuntee pientä pelkoa ja syyllisyyttä laittaessaan pienen lapsensa hoitoon, ja niin hitsi vie tunsin minäkin! Mutta tein laskelmia ja onnekseni sain todeta miehen ärsyttävän vuorotyön hyvät puolet, nimittäin hoitopäiviä ei jää, kuin 1-2 per viikko. Ja sekös vieräytti kiven sydämeltä. Tyttö saa olla kotona isänsä kanssa suurimman osan koulupäivistäni.

Aloin heti metsästellä hoitajia ja voi mikä flaksi kävi. Nyt on jo sopparit allekirjoitettu kokeneelle perhepäivähoitajalle. Tyttö pääsee Lahden upeimpaan kaupunginosaan vanhaan isoon puutaloon hoitoon jossa hommaa pyörittää kaksi perhepäivähoitajaa ja varahoitaja. Niin ihana paikka, että voisin pistää itsenekin sinne täyshoitoon koska vaan. Tuli todella hyvä mieli siellä vierailtuamme.


Koitan vielä tosin sumplia josko kursseista saisi karsittua tänä syksynä jotta voisin olla hieman lyhyempiä päiviä. Mutta joko nyt uskallan ehkä vähän innostua siitä koulusta? No joo, kuin siistiä!!! Rakastan uusien taitojen opettelua ja sitä onnistumisen ja kehittymisen tunnetta. Ja tällä kertaa on tarkoitus oppia kaikki ihan oikeasti tulevaa ammattia varten, opetella olemaan niin hyvä, kuin ikinä vaan voin. Motivaatio on ainakin kohdillaan.

Elokuu tulee kyllä  hyvin pian joten nyt on kuukausi tohistava esivalmisteluja tulevaa varten. Ensinnäkin on pistettävä menopeli kuntoon ja hankittava Lotalle istuin. Matkaa koti-hoito-koulu välille kertyy sen verran ettei aamu-unista hirveästi hotsita tunnin kävelyreissu anivarhain. Pyöräily on mutenkin niin huippua ja olen jo odotellut koska sais tytön kyytiin. Huomena siis luvassa pyörän huoltopäivä.

 Täytyy myös opettaa typy nukahtamaan päikkäreille ilman rinnalla oloa. Siinä riittää vielä vähän projektia. Tokaisipa eräs, että nyt täytyy imetyskin lopettaa, mutta tätä kommenttia en ymmärtänyt alkuunkaan. Ennemmin näen positiivisena sen, että saadaan tankata läheisyyttä heti koulupäivän jälkeen. Maidon tulo nyt ei ainakaan tyrehdy. Yösyöttöjäkin jatketaan ihan niin kauan, kuin tarvetta ilmenee. 


Sellaista. Muutoksia ilmassa, mutta just nyt tuntuu ihan hyvältä. Onhan se aika ihanaa päästä vähän taas ihmisten ilmoille ja päästä vähän kiinni normaaliin arkeen. Ja hei juoksipa tuo meistä komeampi tänään maratonin vierumäen maastossa ja poluilla, aikamoinen! Minullakin on muhimassa pieni juoksutavoite syksylle...

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Guggu


Blogiaikaansaamattomuus. Niin moni kaveri on jo kuitenkin kysellyt miksei blogi päivity, että päätinpä nyt kertoilla kuulumisemme. Pää kuhisee kyllä jatkuvasti ideoista mitä tänne kirjoittaa, mutta olisipa oma tekstaaja jolle voisi vain sanella tekstiä. Nyt kuitenkin haihatteluja ja meininkejä listattuna!

-Pääsin kouluun!! Hain siis kosmetologiksi, joka osoittautui ilmeisen suosituksi linjaksi jonne osa haki jo monetta vuotta. Ylioppilas/ammattikoulu tutkinnon jo suorittaneille on luokalla neljä paikkaa ja meitä hakijoita 60. Mutta meikää lykästi vaikka haastattelu tapahtui Lotan sairastumisen jälkeisenä aamuna, jolloin en tosiaan tainnut olla skarpeimmillaan ja ajatukset oli kotona, mutta jes!!!

-Joten nyt käyn jatkuvaa pään sisäistä kamppailua. Kouluun nyt vai ensi vuonna? En siis ole vielä täysin saanut selville onko lykkäys mahdollinen. Hotsittais ihan hirveästi päästä jo opiskelemaan, mutta kun minun pieni tyttöni... Selviääkö tuollainen alle vuotias päiväkodissa ja vihaako se minua jos sinne joutuisi? Kun ollaan kuin paita ja peppu, ja niin on ihanaa. Voisipa koulu alkaa tammikuussa. Apua neuvoja kokemuksia kellään? Tahdon!

-Äitiys on ihan ykköstä! Ja päivä päivältä parempaa. Tyttö on niin ihana, kaunis, iloinen ja mahtava että pakahdun! Nautin täysillä näistä hetkistä ja odotan innolla tulevaa. Enkä voi käsittää miten helpolta elämä nyt tuntuu verrattuna jokunen kuukausi taakse päin. Alle puolivuotiaan kanssa päivät olivat lähinnä selviytymistä, kun nyt se on ihanaa arkea. Voi olla tai mennä hyvällä mielellä.

-Käytiin Lotan kanssa junalla yökylässä kaverilla ekaa kertaa. Se vähän jännitti ja hirmuista hikoilua se kyllä oli kaikkine kantamuksineen, mutta olipa ihanaa! Ja maailma taas avartuu.

-Tytöllä on kova meininki päästä liikkeelle. Heiluu kontillaan ja nousee itsekseen istumaan. Myös unissaan, kuinka usein löydänkään tytön sängyltä istumassa silmät viiruina. Ja nukkumaan käymiset... Voi luoja mitä myllerrystä, kun pitäis vaan liikkua ja liikkua ja liikkua. Onneksi aina jossain vaiheessa väsymys voittaa. Joskus kesken kierimisen.

-Lapsuudenkavereita ei vaan voita kukaan eikä mikään! Vieläköhän me kolmikymppisinä hengaillaan porukoiden takapihalla lukemassa lehtiä kimpassa? Toivotaan. Ehkä sitten muillakin on jo muksut mukana, kun omani on jo teini-ikäinen hehehe. Ihana juhannus lapsuusmaisemissa siis takana, moi vaan te <3

-Tatuoiminen alkoi taas vähän kiinnostella. Muutenkin toivon saavani taas jostain intoa piirtelypuuhiin. Harmittaa vähän, kun on taito jota ei tule käytettyä. Yritin etsiä tatuoijaa jolla uskaltaisin käydä täyttämässä kättäni, mutten löytänyt ketään lähettyviltä kenen jälkeen olisin täysin tyytyväinen ja joka tyylillisesti natsaisi omaani. Näitä on kyllä vaikea etsiä! Käyttäisivätpä kaikki instagramia ja jotain tiettyä hashtagia jonka takaa voisi metsästellä tekijöitä.

-En tiedä onko tässä joku orastava ikäkriiseily kytemässä, kun viikon sisään olen haaveillut nenäkorusta ja hiphop-tanssitunneista. Nenäkoru ajatuksesta luovuin jo, mutta hoppia tekisi mieli käydä edes ihan vitsilläni testaamassa. En ole ikinä tanssinut, kuin paritansseja ja kaikki rytmiset jumppatunnitkin saa jo aivot vähän kihisemään, eli todennäköisesti olisin siellä vaan häpeissäni, kun en osaa. Katsellaan.

Tättärää!

tiistai 26. toukokuuta 2015

DIY kesämekko


Löysin Lotalle kirpparilta hirmu kivan zaran mekon ja ajattelin, että tuon mallisia mekkoja voisi olla kiva tehdä itsekin. Vaikutti pienitöiseltä, mutta monta tuntiahan näihin aina lopulta uppoaa.


Tein mekosta kaavat ja valkkasin kankaat. Kettu-kuvioisen kankaan ostin raskausaikana, kun ompelin mekkoja isolle mahalle, mutta tämä jäi käyttämättä. Kumpikaan kangas nyt ei ole ihan napakymppi. Pilkullinen imaisee kaiken karvan ja valkoinen rypistyy melko helposti.


Ostoslistalle muuten silitysrauta! Helpottaisi kummasti ompelua ja etenkin viimeistelyä. Ja no, muutenkin kiva vempele. Edellisessä asunnossa oli käytössä vuokraisäntien rauta joten omaa ei ole tullut hankittua.





Ja siitähän tuli kiva! Jaksaisikohan sitä tehdä toisenkin? Eräs viisimetrinen ihana marimekko kangas odottaa edelleen käyttöä...

lauantai 16. toukokuuta 2015

Haamupotkut


Raskaana oleva kaveri mietti eräs päivä, että miltähän se sitten tuntuu, kun aamuisin kukaan ei enää möngerräkkään mahassa. Totesin vaan, että minusta tuntuu vieläkin, seitsemän kuukautta synnytyksestä, kuin joku liikuskelisi mahassani. Ilmaa ja yleistä vatsan myllerrystähän sen täytyy olla, mutta kuinka monet hetket olen pysähtynyt silmät tee-lautasina tunnustelemaan mahan liikkeitä. 

Onko muut synnyttäneet olleet tuntevinaan haamuvauvan mahassaan?

torstai 14. toukokuuta 2015

Kesäjalat

Mustelmathan (mistä näitä tulee?) kuuluu kesäjalkoihi. Eiks je?

Elättelen toivoa, että paljaiden jalkojen aikakausi on viimein tekemässä tuloaan. Pieni kinttujen freesaus oli siis paikallaan. Minulle on muodostunut jo jonkinlaiseksi perinteeksi aina kesän lähestyessä vahata sääret ja lakata ankkuri-varpaankynnet. 


Jalkojen pehmennys hoitui suola-hunajakylvyllä. Olen ennen käyttänyt kylmävahaliuskoja, mutta tänä vuonna testasin Veet lämminvahaa. Lämminvaha vaatii enemmän aikaa, mutta jälki oli kyllä parempaa. Miten sitä onkin niin laiska ettei saa aikaisiksi vahailtua useammin, säästyisi harva se päivä höyläilyltä. Jalat rasvasin huijausvoiteella. Kalpea ihoni ei nimittäin päivety ei niin millään, joten ajattelin testata purkkipäivetystä. Mitään eroa en huomaa, eli ainakin tämä päivettää riittävän kevyesti :D.


Turkoosi lakka on ollut ehdoton lempparini jo pari vuotta. Testasin sitä ensimmäisen kerran kaverillani Ranskan vaihdossa ollessani ja kipaisin heti hakemaan oman. Nyt kävin hamstraamassa putelin lisää, sillä vanha veteli jo viimeisiään. Onneksi löytyi vielä hyllystä.



Nilkassani olevassa tatuoinnissa lukee "paljain jaloin" koodikielellä, jonka olen viisi vuotiaana kehittänyt päiväkirjaani varten. Tämä on ihan ensimmäisiä tatuointeja joita olen tehnyt, ja voi miten kipeä ja hankala paikka! Nämä omatekemät tatuoinnit on aika kokeellisia ja homssuisia, mutta minulle niin kovin rakkaita ja merkityksellisiä. Ehkä käyn joskus ammattilaisella eheyttämässä niitä jos alan kaivata siistinpää jälkeä, ehkä pidän luonteikkaat tuherrukseni sellaisenaan. (Ruusua lukuunottamatta kaikki jaloissa olevat tatuoinnit siis omatekemiäni)

perjantai 8. toukokuuta 2015

Lämpölamppu


Uudesta kämpästä uupuu muutama lamppu. Puutteisiin tarjoutuikin yhden lampun kokoinen helpotus käydessämme perheeni luona. Veljeni oli nimittäin tehnyt lamppuja vanhoista navetan lämpölampuista.



Elämää nähnyt rosoinen lamppu sopii sisustustyyliimme kuin nakutettu.


 Niinpä lamppu pääsi loistamaan olohuoneen ruokapöydän yläpuolelle. Tähän lamppupaikkaan on himmennin kytkin, ja kun lampun laittaa hehkuttamaan himmeällä valolla muistuttaa se hyvin vahvasti alkuperäistarkoitustaan, lämpölamppua.