Kolme päivää. Sitten laukku olalle ja menoks! Fiilis on vähän kuin taas ala-asteella, kun syksyssä oli jotain magiaa ja uuden luokan aloittaminen kutkutteli mahan pohjassa. Kynät valikoin ja asettelin penaaliin jo hyvissä ajoin viikkoja ennen koulun alkua.
Tyttö kävi jo perhepäivähoitajalla parin tunnin testikäynnillä ja hyvin oli mennyt väsymyksestä huolimatta. (Me vanhemmat käytiin sillä välin juoksemassa 10km... Huhh!)
Vielä on kasapäin pikku hommia ja järjestelyitä tehtävä ennen tiistaita (niinku esim tytön vaatteiden nimikointi, eäääh). Mutta hei! On mulla jo jotain valmiina, nimittäin pitihän sitä nyt koulun alun kunniaksi vähän ostella uusia juttuja...
Vihko ja penaali! Tottakai. Vihkoksi valikoitui klassinen moleskine. Vihkon tarina, kauniin simppeli ulkomuoto ja hapoton paperi ajoivat ostamaan hieman hintavamman originellin edullisten wannabe-vihkojen sijaan (haha).
Pikkumustan kaveriksi halusin värikkään ja leikkisän penaalin marimekosta. Ja voi apua sitä valinnanvaikeutta! Loppujen lopuksi asetin vaihtoehdot vauvan eteen ja valitsin sen jonka tyttö ensimmäisenä nappasi. Tällä kuosilla oli joku valtavan hauska nimikin, mutta sitä en enää muista.
Ja sitten hei nää!!! Koin valtavan ahaa-elämyksen eräs päivä. Katos kun koulussahan mä en kanna vauvaa sylissäni päivät pitkät eli... Eli voin käyttää taas korkkareita! Voisihan niitä toki käyttää vauvankin kanssa, muttta kaiken sen säätämisen keskellä olen kokenut parhaaksi pysytellä maan pinnalla. Sain myös jonkun päähänpiston, että HALUAN sellaiset paksupohjaiset tolppakorkoiset kengät joita ennen vähän inhosin. No sellaiset myös ostin. Tällä kertaa en tosin panostanut laatuun (koska päähänpisto) vaan kotiutin halvimmat mahdolliset hooämmästä. Katsotaan jos nämä nyt talven yli pysyisivät kasassa.
Ja siihen perään sain toisen ahaan, nimittäin korvakorut. Roikkuvat korvakorut! Koulussa ollessani kukaan ei yritä repiä niitä sinnikkäästi irti korvistani. Joten ostin sitten pisimmät liehukekorvikset mitä löysin! Noeivaan, olin haikaillut näiden Poola Katarynan puukorvisten perään jo tovin. Mustien tosin, mutta yllätin itseni ja valitsinkin nudet.
Välillä pieni materiaonni tekee vaan niin hyvää... Laadilaadalaa...