Nuppiprojekti

Halusin vaihtaa keittiöön tylsien puunuppien tilalle jotain leikkisämpää. Jemmasta löytyi joskus kirpparilta ostamani lasinupit, jotka eivät ole värinsä puolesta päätyneet mihinkään käyttöön. Maalipurkille siis ja hommiin.

 Kas tältä ne näyttivät ennen...

Ja tältä parin maalikerroksen jälkeen. :)

Pieni lamppu DIY

Tuli tarve saada pieni seinälamppu halvalla. Yhteen aivan erityiseen paikkaan... Mutta siitä joskus myöhemmin. Vaikka lamppu ei suuren yleisön näkyville pääsekkään halusin sen olevan sievä ja hauska. Näillä lähtökohdilla arvasinkin homman menevän askarteluksi.

Kävin tarkastamassa kierrätyskeskuksen valikoiman ja sieltä löytyikin tälläinen helposti muokattavissa oleva tapaus. Eikä hintakaan kirpaissut, kun tuosta vielä lähti puolet pois. Sen verta sokeasti tämän ostin, etten huomannut töpselin puuttuvan. Kotoa kuitenkin löytyi onneksi tarpeeton lamppu johtoineen jonka vaihdoin tilalle. Pienen tuskailun, vääntelyn ja porailun jälkeen tämäkin onnistui kohtuullisen kivuttomasti. Vanha varjostin kangas irti ja uutta tilalle. Kolmio kangas on vanhasta kangaskassista jonka joskus bongasin isältäni. Erikepperillä kiinni ja lamppu on valmis!

Lattiatyynyn päällinen

Olen himoillut jättineulomista jo jonkin aikaa, mutta en valitettavasti ole löytänyt matonkuteita isompaa neulottavaa, joten aloitin tämmöisestä semijätistä.

Lattiatyyny kaipasi reteempää päällistä joten neuloin siihen kolmesta osasesta päällisen. Onhan tuo nyt aika kivaa miten nopeasti saa aikaan isoja kappaleita. Löytyisipä jostain vielä sellaista oooikein isoa villalankaa neulottavaksi! 

Kudottu laukku

Tattadadaa! Voi jehna miten onnessani tästä olenkaan. Keksin viikko sitten, että haluan opetella kutomaan. No kudinpuitahan en tietysti ole kotiini sullomassa vaan ideana olisi tehdä kotikutoinen loimi johonkin sopivan kokoiseen kappaleeseen. Ennen isompaa mahdollista mattoprojektia halusin tehdä pienen testipalan. Laukku siis, ajattelin. Ja laukku tuli.

Loimen tein naputtelemalla taulunkehykseen nauloja parin sentin välein. Sitten vaan testailemaan!

En löytänyt netistä ohjeita kuvioiden tekoon joten täytyi käyttää vain omia aivoja ja luovuutta. Sain mä nyt parit kuviot aikasiks sentään. Leveysheittoja tuli, mutta niitä ei valmiissa laukussa huomaa. Pidin vain huolen, että läppäosiosta tulee mahdollisimman tasapaksu. Pientä kekseliäisyyttä sai myös käyttää kuteiden päiden sekaan ujuttelussa, jottei ne sotkisi kuvioita tai jäisi solmuiksi tai repsottamaan nurjalle puolelle.

Laukun kasaan ompelun jälkeen kieputtelin tupsut ompelulangasta. Ketjua ja lenkkejä löytyi jemmakätköistä ja olipa siellä aitoa nahkaakin josta ompelin hihnan ja pidikelenksut. Nahan kanssa väsäillessä meinasi kyllä usko loppua välillä. Milloin meinasin vaihtaa matskun tekonahkaan ja milloin mennä suosiolla suutarille ompeluttamaan. Ei nuo nyt nahkatöiden aatelia ole, mutta hitsi vie teinpäs ite! Neula on aivan mutkalla ja sormet kipeät, mutta onnistui. Nahkatyö kurssille olisi kyllä kiva päästä joskus, oppisi vähän miten nuo hommat oikeasti hoidetaan.

Vuorikangas jäi vielä puuttumaan, mutta malttamattomana otin jo laukun käyttöön. Sen kerkeää sitten joskus. Oli kyllä vallan mukavaa puuhaa, suosittelen muitakin käsityötyyppejä testaamaan kutomista jos on vielä jäänyt väliin. Tälläsistähän keksis vaikkä mitä vänkää. Mutta seuraavaksi se matto, kunhan ne muut keskeneräiset projektit on alta pois.

Keittiöhyllyjä

Blogin päivittämisessä on tällä hetkellä kaksi ongelmaa. Ekakski kameran ja tietokoneen käyttö tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömän vaikealta. Kunpa puhelimella saisi kunnollisia julkaisuja aikaiseksi.

Toisekseen mikään ei oikein valmistu. Projekteja löytyy joka sormelle ja varpaalle, on valmistumassa pipoa, säärystintä, laukkua, tyynyä, keittiötä ja mitä vielä. Mutta miksei mitään voi tehdä valmiiksi asti? Aina vaan uutta projektia tuppaa keskeneräisen päälle... Se on se, kun saa idean jota on pakko päästä heti toteuttamaan. Okei, nyt en aloita mitään uutta enneks ainakin nuo edellä mainitut on tehty loppuun!

Keittiöstä annan nyt jo sneak peekin! Lopulta edes yksi huone tässä kodissa alkaa näyttää kotoisalta. Sisustaminen jäi uupumuksissa täysin ja sain vasta nyt itseäni niskasta kiinni ryhtyäkseni hommiin. Sisustamiseen on myös käytännössä nollabudjetti. Helppoa! Mutta kyllä näppärä aina keksii kikkoja ;)

Vanha seinäkaappi sai hatkat ja tilalle tein avohyllyt. Katto sekä seinä sai parit kerrokset valkoista maalia. Lattiaan oli tarkoitus laittaa laminaatit muovimaton tilalle, mutta budjetti... Pöytätasot on tarkoitus vielä maalata valkoiseksi, kaappien nupit menee vaihtoon, nurkka aukkoon hylly ja eteen verho ja jääkaapille täytyy keksiä joku juju. So far so good.

Kesämelska

Muina survivoreina menossa metsään! Mieshän on aivan hurahtanut polkujuoksuun ja yritän seurata jalanjäljissä. Ja onhan se nyt ihan eri homma puikkelehtia tuolla kivien ja kantojen yli, kuin juosta tasapaksua pururataa. Hihkun innosta joka kerta, kun saa ramboilla kaatuneen puunrungon yli. Ihan hyvää juoksumotivaatiota toi myös uudet fivefingersit! Olen ihan myyty, jos nyt ytyisi valita loppuelämäkseni yhdet kengät, nää olis ne. Saatoin jopa nukkua nämä jalassa... Ainoana miinuksena mainittakoon, että ryteiköissä tarpoessa saa välillä pysähtyä kaivamaan kukkia ja käpyjä varpaiden välistä, hehe.

Suunnittelimme road trippiä miehen loman päätteeksi, mutta erään äiti-ihmisen rahatilanne ei sallinut hotellimajoitusta. Korvaavana retkenä mentiinkin maalle mummolaan Loviisan kautta. Olen ennen käymyt Loviisassa vain wanhat talot-tapahtumassa jolloin kadut vyöryivät ihmismassoja, mutta nyt saimme löntystellä pitkin autioita katuja. Vatsantäytettä haimme tuhannen tuskan kahvilasta, aivan ihanan tunnelman omaava entinen salakapakka. Mikäli eksyy Loviisaan suosittelen hakemaan kyseisestä paikasta smunkin!

Kaverit sanoivat minua kettutytöksi ja on myös kysytty olenko hippi. Ilmeisesti minusta saa sellaisen kuvan. Enhän minä missään turkistarhauksilla juokse vapauttamassa elikoita ja pidän kyllä luonnonmukaisuutta arvossaan, mutta ei minusta kyllä hippiäkään taiota. Tuossa hetkessä kuitenkin, kun metsäretken jälkeen otin tytön kantorepusta, heitin fivefingersini jalasta ja könysimme riippumattoon omenapuiden alle maidolle ja päikkäreille, ymmärsin mistä mielikuvat saattaa johtua. Luonnonläheinen paljasjalkaihminen, se minä voin olla. Onhan se hauska lokeroida ihmisiä erilaisiin kategorioihin, vaikkei tietty sais!

Mies nokkelana viritti kotona riippumaton syngyn yläpuolelle ja kyllähän minä kerran tuon tytön sinne sain nukutettuakin jo! Nukuttaminen on kyllä ollut viime viikkoina tuntien mittaista taistelua. Eihän tuo konttaamaan oppinut pysy hetkeäkään paikallaan ja lähes poikkeuksetta päädytään yliväsymyksen puolelle. 

Ja hei kävinhän muuten suppailemassakin ekaa kertaa. Tunti järvellä paistattelua ja melomista, ihan kelpo tapa viettää kesäpäivää.

Nauttikaa kesästä! Helteineen ja sateineen.