Aivan lapsuudenkotini lähellä sijaitsee Miehikkälän orivarsalaidun, jonne joka kesän alussa lasketaan noin parisenkymmentä nuorta oria viettämään kesää villinä luonnossa 23 hehtaarin alueella ja luomaan sosiaalisia taitojaan. Tapahtuman aikana hevoset tuodaan paikalle ja merkitään, jonka jälkeen jokainen omistaja taluttaa silmäteränsä laitumelle, jotka sitten yhteisestä käskystä päästetään vapaiksi. Sitten vain seuraillaan kuinka eläimet rupeavat tekemään tuttavuutta keskenään.
On ne vaan komeita eläimiä! En ole koskaan ollut heppatyttö, vaikka maalla olen kasvanutkin moisten joukossa, minä vaan olin se possutyttö. Pari vuotta sitten ratsastin ensimmäistä kertaa eläessäni, issikan selässä oli kokemattoman helppo mennä. Oli se kyllä upeaa kun pääsi laukkaamaan luonnossa, aikamoinen vapauden tunne. Täytyy joskus raskauden jälkeen käydä taas kokeilemassa.
Laitumelle on matkaa meiltä noin kolmisen kilometriä, mutta suoraan peltojen ja metsän kautta puolet vähemmän, ja perinteisesti olenkin talsinut aina kumpparit jalassa ojien yli loikkien suorimman reitin, mutta pallomahaisena päätettiin kuitenkin valita se toisiksi paras vaihtoehto eli peltotie. Reilu parin tunnin seisoskelu ja kävely kyllä tuntui. Jalat aivan turvoksissa, tuntui kuin varpaat ei enää mahtuisi kenkien sisään. Ja alavatsalihakset ja kylki kipeytyivät myös. Noinkohan sitä pitäisi harkita jonkinnäköistä tukea kasvavalle mahalle?
Ja loppuun vielä vähän mieskomeutta. Tää ja mahatyyppi on mun parhaat tyypit <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti