sunnuntai 17. elokuuta 2014

Hyvä fiilis synnytyksestä



Pitkälle pärjäilin ajatuksella "hyi mikä pakkopulla, mutta kyllä siitä selvitään". Kunnes kävin lainaamassa muutaman synnytyskirjan ja aloin tutustua aiheeseen enemmän. Silloin tuli ensimmäinen hyvä fiilis synnytystä kohtaan. Hei, mun kehohan on luotu tähän, ei mun tarvi tehdä muuta kuin kuunnella kehoani ja mennä sen mukana. Tulin päätökseen pyrkiä mahdollisimman luonnonmukaiseen ja lääkkeettömään synnytykseen, mutta omaa jaksamista kuunnellen, eli ei ehdotonta ei:tä lääkkeillekään.

Tänään eksyin lueskelemaan bebesinfo.fi:n synnytys osiota ja suorastaan innostuin! Synnytyksen ajattelua helpottaa valtavasti kun tietää eri vaiheista ja mitä milloinkin tapahtuu. En koe tällä hetkellä minkään näköistä pelkoa synnytystä kohtaan (paitsi että lapsi olisikin perätilassa ja tarvitsisi sektion), vaikka erittäin hyvin myös tiedostan, että se tulee olemaan pahinta ja raastavinta kipua mitä olen ikinä kokenut, ja että varmasti tulen jossakin vaiheessa rukoilemaan puudutteita. Haluan kokeilla kaikkea mahdollista lääkkeetöntä kivunlievitystä mitä vain keksitään, ja Henryä neuvoinkin jo että antaa minun vaatia puudutusta 20 minuuttia, ja jos sen jälkeen olen yhä sen tarpeessa niin menkööt. Muuten olen entistä enemmän lääkkeettömyyden kannalla. 

Kuulostan omiin korviinikin jo ihan hipiltä, mutta lääketieteen suhteen olenkin vähän. En pidä lääkkeistä ja pyrinkin niitä välttämään mahdollisimman usein ja löytämään luonnollisia vaihtoehtoja. Homeopatiaan täytyy vielä joskus perehtyä tarkemmin...

Toinen asia mitä ehkä hieman jännitän on se, että millainen kätilö omalle kohdalle sattuu. Jos se onkin  pitkästä vuorosta väsynyt ja lääkkeiden käyttöön kannustava tyyppi. Olen sen verran herkkää tyyppiä ettei montaa väärää sanaa tarvitse sanoa kun olen jo itkussasuin ja tolaltani. Enkä osaa pitää puoliani. Tai sitten luolanaisen vaistot iskee synnytyksen ollessa käynnissä ja sanonkin jotain pahasti takaisin. No en kai, toinen on kuitenkin ammattilainen. Mutta toivottavasti saisin kannustavan kätilön jonka kanssa kemiat synkkaa.

Sairaalakassin sisältöäkin aloin jo miettiä. Haluan mukaan kaikkea mahdollisimman kotoisaa, jotta saan luotua sairaalassa mahdollisimman mukavan oleilu ympäristön avautumisen loppuvaiheelle. Ja jotten tuntisi olevani potilas sairaalassa. Sen sisällöstä joskus lisää.

Minkälaisia fiiliksiä muilla odottavilla on? 

13 kommenttia:

  1. Mä olen jotenkin siirtänyt tän aiheen käsittelyä mielessäni jonnekin tulevaisuteen, koska suoraan sanottuna jonkin verran olen kauhuissani. Neuvolan täti hieman onneksi jo sai mua rauhoittumaan, kun epäilin ääneen päästäänkö minä ja/tai vauva kumpikaan elävänä sairaalasta ulos. Itseäni pelottaa ehkä eniten kipu ja se että vauvalle sattuu jotain. Varmasti tekisi hyvää tuo synnytyksen vaiheisiin perehtyminen ja pikkuhiljaa pitää varmaan itsekin alkaa sulattelemaan tätä asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin alkuun työntelin synnytyksen ajattelua aina eteen päin, mutta kummasti se vaan helpotti kun asiaan vähän paneutui. Siitä annetaan mediassa ainakin niin brutaali kuva, että se olisi jotain naisentappoa pahimmillaan. Ja tuntuu että monet jo synnyttäneet haluavat kertoa synnytyksensä kauhutarinana josta on selvinnyt. Se kipu ei kuitenkaan ole pahaa kipua, se ei yritä satuttaa meitä vaan auttaa kehoa selvittämään pienokaisen tie ulos :)

      Poista
  2. Mulla on ollut aika karsea synnytyspelko jo vuosia... :D ..ja olen aina ajatellut, että sektio se on mun juttu. Nyt oon jo sentään vähän positiivisempi alatiesynnytyksen kanssa, ja tuli sitten kumpi vaan tuomio synnytystapa-arviossa, niin pitää vaan luottaa itseensä ja kätilöihin ja lääkäreihin. :)
    Enää ei pelota niin paljon, vaan jopa vähän odotuttaa. Sittenpähän se on ohitse.. Pitäis myös lueskella vähän enemmän tuosta synnytyksestä itsestään, koska mun kohdalla tieto siitä, mikä voi mennä pieleen, ja mitä synnytys konkreettisesti on, helpottaa. :)
    Niin, ja mä en oo tässä asiassa sitten hippiä nähnytkään, nimittäin oon kyllä valmis ottamaan puudutteita just niin paljon kun tarvii. :) Oon kärsinyt aina tosi kivuliaista kuukautisista, ja jo ne on yhtä h**vettiä (tosin niihin mitkään särkylääkkeet ei edes ole enää vuosikausiin auttaneet), joten en edes halua ajatella, miten voimakkaita synnytyskivut sitten oiken ovat... Huhhuh... No, sisulla eteenpäin!

    VastaaPoista
  3. Niin mä olen ja ajatellut, että tässä on kuitenkin pian se 9kk kärvistelty enemmän ja vähemmän hankalissa oloissa, niin se synnytys on enää kuitenkin vain tunteja kestävä uurastus, kun sen kahlaa läpi niin palkinto on aika huikea ja siitä alkaa taas palautuminen kehon normaalitilaan :)
    Minua ainakin helpotti paljon lukea noista synnytyksen eri vaiheista, kauanko mikin noin suurin piirtein kestää. Ja se miten paljon omalla asenteella ja keskittymisellä voi vaikuttaa niihin kestoihin. Ja juuri siksikin haluan pyrkiä luomuun kun on perehtynyt siihen miten paljon lääkkeet voi viivästyttää synnytystä. Mutta varmasti tekee myös hyvää kun saa välillä levättyä lääkkeiden avulla.
    Mulla on myös ollut lamaannuttavia noi menkkakivut ja usein tullut ne ekat päivät vietettyä pitkälti suihkun lattialla tuskastellen. Voisinkin kuvitella että vesi voisi olla myös synnytyksessä hyvä kivunlievittäjä, koska ainakin menkkakipuihin se tuntuu jumalaiselta helpotukselta :D

    VastaaPoista
  4. Itsekin olen vain koittanut olla ajattelematta koko asiaa, vaikka tiedän että sekoan, jos en tajua mitään siitä mitä tulee tapahtumaan. Että hyviä ja helppolukuisia synnytyskirjavinkkejä otetaan lämmöllä vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Katerina Janouchin synnytys kirja oli ainakin mieleeni, vaikka kyseisen kirjailijan raskaus opuksesta en niinkään välittänyt. Se ja tuo bebesinfo.fi:n artikkelit on olleet eniten mieleen :) Kannattaa tsekata!

      Poista
  5. Homeopatia perustuu uskomukseen, että sairauksia voi hoitaa antamalla potilaalle laimennettuna ainetta, joka suurina määrinä aiheuttaa tautia muistuttavia oireita. Suomeksi: Homeopatia on sokerivettä kasviuutoksista, joissa ei ole jäljellä enää mitään vaikuttavia ainesosia. Ts. se on ihan huijausta. Yrttilääkintä ja homeopatia on ihan eri juttuja. Homeopatiaa myös markkinoidaan kyseenalaisesti nyt mm. Ebolan parantamiseen, mihin ei ole olemassa kuin yksi koeasteella oleva lääke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran tiesinkin, että tautia parannetaan pienellä määrällä tautia aiheuttavaa ainetta. En nyt ihan lyttäisi tätä ajatusta vielä :)

      Poista
  6. Sulla on hyviä ajatuksia synnytyksen suhteen! Synnytyksen kulkua tai kestoahan ei ikinä pysty ennustamaan mutta itse uskon että jonkin verran pystyy itse vaikuttamaan synnytys kokemukseen! Kun ymmärtää normaalin synnytyksen eri vaiheet , on helpompi valita oikeanlaisia asentoja ja kivunlievityksiä ja asennoitua siihen mitä tuleman pitää. Synnytyskipuhan on sillä tavalla positiivista kun se kipu lopulta tuo sen vauvan ,kun taas esimerkiksi hammaskivusta ei koskaan seuraa mitään hyvää. Joten kannattaa keskittyä hallitsemaan kipua, jokainen supistus on aina hyvä asia ja vauva lähempänä maailmaa! ;) Monestihan kohdunkaulan häviämiseen ja ensimmäisiin 4cm menee pisin aika ja se kannattaa levätä mikäli kivuiltaan pystyy , loppu voi mennä nopeastikkin joten vaikka kipu 4cm jälkeen koventuukin muista ettei maaliin ole enää kovin pitkä matka. Kivunlievitys vaihtoehtoja on paljon, kannattaa ehdottomasti miettiä etukäteen mitä haluaisi kokeilla ja missäkin kohtaa . Helpottaa myös tukihenkilön ja kätilön työtä kun sulla on toiveita ja näin ollen voi mahdollisuuksien mukaan niitä koittaa toteuttaa ja näin vaikuttaa positiivisesti synnytys kokemukseen. Itse suosittelen lämpimästi kokeilemaan vettä, liikkumista, ja tens- laitetta ( niitä saa vuokrattua). Jos välilihan leikkausta haluat välttää kannattaa öljytä välilihan seutua huolella rv 34-36 eteenpäin. Synnytys on maailman luonnollisin asia ja tuntuu että nykyään naiset eivät luota kehoonsa että se tietää mitä tekee! Tokihan aina on mahdollisuus siihen että jotain menee pieleen mutta siihenkin on helpompi suhtautua kun luottaa ja tuntee oman kehonsa! Mun synnytys oli hyvinkin lääketieteellinen koksissa 7vuotta sitten ja ikinä en enää sellaista haluaisi vaikka loppuhyvin kaikkihyvin mutta paljolti mulla tuohon liittyi juurikin pelkoa ja tietämättömyyttä. Mukavia syyspäiviä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olipa ihana ja kannustava kommentti, kiitos! :) Olen kyllä iloinen että lähdin tutkimaan asiaa enemmän, tähän mennessä kun ympäröivä maailma ja media on antanut synnytyksestä kaikkea muuta kuin luonnollisen kuvan. Tuosta tens-laitteesta onkin pitänyt kysellä mistä täällä lahdessa saisi moisia vuokrailtua, olen kuullut siitä sen verran hyvää. Ja tehdä vielä juurikin tuota toivelistaa, esitietolomakkeeseen kun meni hyvin suppea parin lauseen teksti.

      Poista
    2. Tens laitetta kotkan suunnalta vuokraa kätilö Kati Rimo , aktiivinen synnytys ry:n sivuilta löytyy yhteystiedot! :)

      Poista
  7. Heips! Kaverini kertoi, että omassa synnytyksessään hän kiroili kaikki hoitajat ja kätilöt alimpaan helvettiin, lähetti miehensä hevonperseeseen ja oli muutenkin itkenyt, ulissut ja kiroillut koko synnytyksen ajan. Kaiken lisäksi kuulemma oli nohevana tyttönä onnistunut synnyttämään istukan sillai, että hyvä ettei koko hoito lentänyt suoraan lattialle :D Jälkikäteen kun oli nolona pyydellyt hoitajilta anteeksi omaa käytöstään, niin olivat sanoneet että ovat ne pahempaakin kuulleet. Eli jos sanot hoitajalle pahasti synnytyskivuissasi, en usko heidän ottavan sitä niin henkilökohtaisesti :)

    VastaaPoista