sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Moi miten menee?


Tytsy oppii uusia äänteitä ja jokeltelee niitä innoissaan. Nauruakin on jo pariin otteeseen tullut ja voih! Voiko olla mitään hellyyttävämpää kuin oman lapsen ensi-naurut? Epäilen. Kädet alkavat kiinnostaa yhä enemmän ja pikkuhiljaa oppii niitä käyttämään. Yöunet on ihan luksusta! Yleesä selvitään yhdellä yösyötöllä ja parhaat unipätkät ovat 7h luokkaa. Aamulla vaipan vaihto, seurustelua ja aamupalaa ja onkin jo päikkäriaika. Päivänvalonhan tässä skippaa kokonaan aamupalahetkeä lukuunottamatta, mutta kyllä pimeyttäkin jaksaa, kun on hyvin levännyt. Niska/hartiaseudulle tämä ei kylläkään ole luksusta. Nukkumisasentoni ovat ihan karmeita, sillä Lotta nukkuu kunnolla vain jos ollaan ihan lähekkäin. Viime yönä Henryn ollessa töissä ja Lotan käytyä nukkumaan ajattelin pääseväni hyödyntämään 160cm sängyn tilavuutta ja käpertyä hyvään asentoon nukkumaan. Mutta ei mennyt kauaa, kun alkoi vieressä ähinä ja tohina. Takaisin huonoon asentoon, tyttö kainaloon ja simahti välittömästi. No eikai sitä kaikkea voi saada, ja täytyy nyt nauttia kun saa nukkua noin ihanan palleron kanssa.

Perjantaina kävin vihdoin jälkitarkastuksessa ja tilanne vaikutti hyvältä (vaikka tuntuu yhä pahalta), paitsi lantiopohjan lihaksisto jota olen kyllä ahkeraan treenaillut. Urheilu lupakin vihdoin myönnetty ääää! Tätä olen niin odottanut. Thainyrkkeilyn pariin siis jälleen loppukuusta jesjes! Vähän kyllä jännittää miten rikki olen alkuun treenien päätteeksi nykyisellä rapakunnollani, toissapäiväinen kotikuntopiiri oli viedä jalat alta vieläkin kolottaa. Mutta juuri näitä fiiliksiä olenkin kaivannut. Vielä kun jotenkin oppisin nauttimaan lenkkeilystä, se kun olisi niin helppo tapa tuulettua, kuntoilla ja saada raitista ilmaa näin vauva-arjen keskellä. Taloutemme toinen osakashan treenailee parhaillaan kesäkuiseen polkumaratoniin, hullu sanon minä.

Olen miettinyt tekeväni jonkinnäköisen postauksen raskauden ja synnytyksen jälkeisestä palautumisesta. Saa nähdä kuinka kauan tämän toteutukseen taas menee. Sanottakoon kuitenkin, että ulkoinen palautuminen on ollut yllättävän nopeaa. En jotenkin käsitä miten voin olla enää kahden kilon päässä lähtöpainostani. Raskauskiloja kuitenkin tuli se lähemmäs 20 ja herranjumala tätä suklaan määrää mitä nykyään vetelen! En tiedä miten vierottaisin itseni kyseisestä herkusta, joka päivä vaan pakko saada! Pikkuhiljaa kohti terveellisempiä elämäntapoja... 

2 kommenttia:

  1. Mukava lukea,että teillä mennee kivasti.Ja nuo pitkät yöunet on kyllä ihan parhautta.Meidän tyttönen aloittaa ihan kohta hoidon ja mä menen töihin :S hyvin sekavat fiilikset.

    Nauttikaa elämästä nyt ja ihanaa alkanutta uutta vuotta!

    Vellamo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh on kyllä varmasti jännät fiilikset tuon päiväkodin kanssa! Ja kiitos :)

      Poista