lauantai 10. tammikuuta 2015

Nuori käskyttäjä neiti


Me ollaan Henryn kanssa molemmat melko rauhallisia tapauksia, joten jotenkin oletin lapsestamme tulevan myös rauhallinen. Mutta kuten raskausaika antoi jo hieman odottaa, niin melko temperamenttinen tapaushan tämä meidän neitokainen tuntuu olevan. Mitä olen muita vauvoja seuraillut, niin antavat he ensin lempeämmällä äänellä pitkät ilmoitukset, että nyt on vähän tyhmä olla. Siinä samassa meidän tyttö kiljuu ja rääkyy jo kurkku suorana jos yhtään tylsistyttää, nälättää tai väsyttää. Ja on muuten aika kipakka äänikin vielä! Tunteiden kirjo on myös huimaa. Puoleen minuuttiin mahtuu helposti iloista naurun höhötystä, kiljumista ja itkua. 

Kotona on hyvä olla eikä itkujakaan väännetä kuin iltaväsymyksestä, kun vaan pidetään lapsi tyytyväisenä ja seurustellaan paljon. Mutta auta armias, kun on aika lähteä ovesta ulos! Pukeminen on tietysti ihan kamalaa puuhaa, siis hyi joku pipo! Vaunulenkit on jo pari kuukautta ollut yhtä huutamista. Uudenvuoden aattona oli jo ehkä puolet lenkistä unessa, kun  ilotulitusten pauke rauhoitti. Mutta muuten vaunut tuntuu olevan pahin kidutuskammio. 


Kantoliinassa tyttö viihtyi ennen hyvin ja nukahti usein kyydissä. Mutta ei enää. "Äääääääää miksen voi liikkua kamala paikka!" Saatiin juuri pari päivää sitten postissa Tulan kantoreppu. Tässä viihdytään hieman paremmin, kunhan seurailtava maisema vaihtuu riittävän pian, paikoilleenhan ei jäädä. Pääsin jo tekemään pienen lenkin repun kanssa ja huuto alkoi vasta, kun päästiin kotiovelle. Voitto! Loppumatkasta oli jo epämukava kitinä päällä, joten pistin töppöstä toisen eteen hieman ripeämpään tahtiin. Mutta silti, sain haukata happea ilman huutosäestystä. 

Harmittava uusi inhokki on nyt myös turvakaukalo. Ennen kaukalossa ja autossa viihdyttiin melko hyvin ja tytön kanssa pääsi käymään kaupoilla. Vaan yhtä rääkynäähän sekin nyt on. 

Vierailuilla käydessä on hyvin varautuneen oloinen ja kulmat menee kurttuun. Hymyjä jaellaan heti taas, kun kotiin pääsee. Tämähän se vasta mälsää on jos tyypille kelpaa vain nämä 35 neliötä. Itsellä kun tahtoo jo kaatua seinät päälle. Tuntuu pahalta "väkisin" raahata huutavaa vauvaa mukanaan, mutta eihän me nyt tännekään voida viikkokaupalla telkeytyä, eihän? En oikein tiedä kuinka tasapainoilla tämän homman kanssa. Sydäntä särkee raijata mukanaan kiljuvaa vauvaa. Mutta sitten taas sanotaan, että pitäisi totuttaa lasta näihin kaikkiin. Raitista ilmaa kun olisi kuitenkin mukava tarjota pienelle ja olishan se kiva, että voisi  kaupassa käydä jos kaappi ammottaa tyhjyyttään ja mies on töissä. 

Mitä mieltä? Lapsen ehdoilla vai totutellen?

9 kommenttia:

  1. Meidän pieni käskyttäjä on nyt 6kk ja kotiin ei olla jääty, vaikka huutoa piisaakin. Kyseessä on toinen lapsi, joten isoveljen takia on ollut pakko lähteä ulos. Pikkuhiljaa on alkanut helpottaa. Usein vieläkin pitää kyllä bussissa imettää, jotta kehtaa olla kyydissä (muuten huutaisi kurkku suorana) ja autoillessa olen pysähtynyt useita kertoja rauhoitusimetykselle. Nyt autoilu sujuu parhaiten niin, että kaukalo on minun vieressäni. Jos ajan, etupenkillä ja turvatyyny pous päältä, jos olen kyydissä niin istun takana vieressä. Itse en kestäisi kotona neljän seinän sisällä, joten suosittelen ulos lähtöä, vaikka vauva protestoisikin. Meillä helpottaa, kun lähdetään vauvalle sopivaan aikaan ja aina masu täynnä ja vaippa juuri vahdettuna. Hereillä ei viihdy ulkona kuin kantorepussa ja välillä valittaa sielläkin, etenkään paikallaan ei saa olla, liikkeessä tyytyväisempi. Voimia ja kyllä se iän myötä helpottaa! Ja kiitos ihanasta blogista, käsityösi ovat mielettämiä, niistä katselisi kuvia enemmänkin, nyt kun vauva on päässyt niitä käyttämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä. Minäkin olen koittanut hypätä aina seuraksi takapenkille hölisemään ja lohduttamaan, mutta tuloksetta. Yhtä kovaa huutoa tulee silti. Noh, kyllä tämä varmasti jossain vaiheessa helpottaa :) odottelen ratas-aikaa jo innolla, voisin veikata tytön viihtyvän varemmin istuvassa asennossa josta voi seurailla mitä ympärillä tapahtuu. Se jää nähtäväksi!

      Kiitos kehuista ja myös vertaistuesta. Aina helpottaa, kun tietää että on monia äitejä samassa tilanteessa. Ja jep, pitäisi varmaan koittaa napsia enemmän kuvia. Jaksaminen ei vaan riitä oikealla kameralla peltailuun ja muokkaamisetkin menee instagramin kautta, se kun hoituu puhelimella näin imettäessäkin :D

      Poista
  2. No jes! Kirjotin äsken vaikka kuin pitkän kommentin puhelimen kanssa yhdellä kädellä, kun mukula nukku sylissä. Ja sit onnistuin hävittämään se bittiavaruuteen... Ehkä myöhemmin uusiks. :D Nyt vauva-uintiin. Onko teillä muuten suunnitelmia mennä? Tai alottaa joskus jotain muuta vauva/perheen harrastusta?

    -P

    VastaaPoista
  3. Meillä poika on 4kk ja tähän aikaan on kanssa mahtunut vaikka mimmoisia kausia. Aina kun on ite oppinu uusille tavoille, että miten saa mukulan rauhoteltua ja miten ylipäätään parhainta toimia ihan arkisissa jutuissa niinkuin imettämisessä, niin sitten onkin alkanu joku uus kehitysvaihe, joka on pistäny taas pakan sekasin.

    Tässä oli kanssa pitkän aikaa maailman kamalin asia juurikin tuo myssyjen (ja kaikkien pään yli vedettävien juttujen) pukeminen. Mutta joltain asioilta ei elämässä vaan voi millään välttyä. Ollaan yritetty osoittaa poitsulle, että eihän se mikään kummallinen juttu ole vaan ihan turhasta huutaa. Nyt ei ole enää niin kamalaa, kun puetaan päälle eri asennoissa tai hämätään jollain muulla jutulla. Sama pätee kaikkeen muuhunkin harmitukseen, yritetään tehdä niistä jonkinlaista leikkiä. Ja suurin auttaja kaikessa rauhoittelussa on ollut tutti. Sen pakko-opettelussa menikin useempi viikko. :D

    -P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttia on kyllä koitettu ja tyrkyttää heti pari viikkoisesta lähtien mutta ei tunnu tuottavan oikein millään tulosta. Yleensä alkaa kakoa kun nappaa imuotteen tuttiin. Viimepäivinä on suostunut mutustamaan jos joku pitää tuttia suulla, eli ei ime sitä itse. Se olis kyllä helpottavaa jos suostuisi esim. Turvakaukalossa ollessa sitä syömään. Mutta ei.

      Vauvauintiin on kovasti tarkoitus mennä, mutta ilmottautuessa jouduttiin varasijalle. Toivottavasti pian vapautuisi tilaa, olin niin intona sinne menossa, kun tyttökin vedessä viihtyy :) muuten ollaan käyty nyt viikoittain tapaamassa perhevalmennus porukan tyyppejä. Sekin vaan tosiaan viikko viikolta hankalempaa, kun ei typy meinaa viihtyä ja karjuu muidenkin vauvat hereille jos nukkuvat :D

      Poista
  4. Tuttiasiaa täältä, sain 4kk vauvan syömään tuttia kun ostin mam 6-12kk tuttipaketin, kun niissä oli isompi se pää, kokeilin siis varmaan 6 erilaista tuttia kunnes löytyi tutti joka kelpaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä kokeilla erilaisia! Meillä ollut vasta kolmea eri laatua :D

      Poista
  5. Kyllä kannattaa liikkua silti, vaikka se hankalalta tuntuu. Myöhemmin se vasta hankalaa onkin jos nyt jumahdatte kotiin :D meillä on myös kovaääninen ja temperamenttinen tyttö, vaikka me vanhemmat ollaan molemmat rauhallisia. Jo heti syntyessään huusi niin kovasti että kätilökin ihmetteli miten pienestä ihmisestä lähtee noin paljon ääntä :D muiden vauvojen itku on ihan piipitystä meidän neidin karjuessa vieressä. Ja omatahto sekä temperamenttisuus vain tuntuu kasvavan kun ikää tulee lisää, nyt meillä jo 1v3kk :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä muuten raikasi koko neuvola kun tyttö rokotettiin toissapäivänä. Neuvola-täti ja ihmetteli, että onpas kantava ääni :D täytyy tosiaan pyrkiä käymään aina välillä jossakin vaikka sitten huutosäestyksellä, päähän tähän kotona oleiluun nimittäin hajoaa.

      Poista