Kevätmeininkejä

Hei mites tää ajan pikajuoksu? Sitäpaitsi justhan mä tein tuon edellisen postauksenkin eiku hups, siitä onkin jo kolme viikkoa! Heheh, mutta ei se mitään, sillä vauhdilla saapuva kesä on jesjes. 

Käytiin juuri neuvolassa viisikuisen kanssa nappaamassa rokotteet. Tällä kertaa sentään toinen meistä selvisi ilman kyyneltulvaa, eikä tuo toinenkaan tällä kertaa huutanut NIIN kovaa, että olisi poksauttanut verisuonen silmästään. Painokäyrä on ruvennut keulimaan ja tytsy lähestyy jo yhdeksää kiloa, aikamoista tehomaitoa meikäläisellä siis tarjolla! Mutta tämähän meinaa vain tehokkaampaa treeniä äipälle vauvajumpassa. 

Yösyömiset ovatkin viimeisen kuukauden aikana lisääntyneet ja yhden syötön yöt on saatu unohtaa. Kolmen tunnin välein on yleensä nälkä ja ne välitkin roikkuu "laturissa" kiinni. Aijai näitä lihasjumeja...

Viimeisen kuukauden olen nauttinut äitiydestä täysillä! Tuo pullaposki on niin suloinen, että sen voisi syödä! Lotta on alkanut viihtyä vaunuissa niin hyvin, että uskaltaudutaan jo pidemmille reissuillekin ja voi kuinka maailma avartui. Nyt ollaankin käyty lähes päivittäin päikkäriaikoihin jossakin. On nähty kavereita, shoppailtu, vauvakinoiltu, uitu, jumppailtu, kahviteltu ja lenkkeilty auringon paisteessa. Ja tähän väliin täytyy nostaa hattua Lahden seudun liikenteelle, kun meille otolliseen aikaan tuli uudistus ja vaunujen kanssa saadaan huitoa vapaamatkustajina busseissa mielin määrin. Ihan huippu kätevää! Ja aamupäivisin liikkuminen takaa myös parhaan matkajuttuseuran eläkeläisistä.

Ammatinvalinta kysymykset ovat pyörineet ahkeraan päässä viime kuukaudet. "Puuseppää aina tarvitaan" oli valmistujaisissani puhkikulutettu lausahdus, mutta toista vuotta mol:in sivuja pläräilleenä en välttämättä yhdy tuohon. Tai no joo, aika-ajoin haetaan tehtaaseen linjatyöntekijää, mutta niissä töissä ei ole sijaa omalle luovuudelle jota kuitenkin haluaisin hyödyntää. Aiemmin tarkoituksenani oli hakea kalustemuotoiluun, mutta järjen ääni päässäni on viimeaikoina kehottanut miettimään tarkemmin. Haluan ammatin jolle on kysyntää ja jossa pääsen hyödyntämään visuaalista silmääni, luovuutta ja näppäriä käsiä. Viikko sitten se sitten välähti. Nimittäin Henrylle, itse en ole osannut edes ajatella kyseistä alaa jonka olen vähän mieltänyt... Neiteilyksi. Opintosuunnitelman ja ammattilaisten kokemuksia läpi luettuani ja jatkokouluttautumis mahdollisuuksia pläräiltyäni sain kuitenkin todeta ennakkokäsitykseni vääräksi ja innostuin aivan valtavasti, tää vois nyt olla se mun juttu! Nyt skannailemaan todistuksia ja hakupaperit menemään... Itse opiskelun aion aloittaa vasta vuoden päästä (sikäli mikäli kouluun pääsen), koska tuo elokuu tulee hiukka liian nopeaan päiväkoti hommia ajatellen. Ja ehtiipä tehdä välissä vielä töitä ja jemmata rahaa opiskeluajalle.  

Mukavaa kevättä tyypit!