keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Joo vai ei vai joo mitä joko urheillaan?


On varmaan tullut selväksi, että olen koko raskaus ajan ja synnytyksen jälkeen odottanut hikiliikuntaa kuin kuuta nousevaa. Tammikuussa alkava thainyrkkeilyn peruskurssi on luonut lohtua matkan varrella, että sitten mä taas!

Mutta sitten alkoi tämä järjetön pähkäily, että jooko vai eikö, saanko jo liikkua ja miten? Joku sanoo joo joku ei. Ongelmahan on nimittäin... Onpa muuten vaikea miettiä missä menee "too much information"-raja. Raskaus, synnytys ja kaikki nämä oireiden arkipäiväistymiset ovat saaneet aikaan sen, että voisin puhua häpeilemättä abaut kaikesta. Tiedän, että tätä kuitenkin lukee jokunen synnyttämätön tuttavani, joten koitan säästellä sanojani. Näin hienostuneesti kuvailtuna siis pikasynnytyksestä venähtänyt lantiopohjalihaksisto aiheuttaa sellaista tunnetta, kuin sisuskaluni tipahtaisi ulos tuolta alhaalta (jep, tämä oli vartin pähkäilyn jälkeen kaunein tapa esittää asia). Se tunne on aivan kamala ja yleensä iskee tietysti keskellä metsää, kauppakeskusta tms. Ylipäätään jos on paljon jalkeilla.

Haluan kaikin tavoin välttyä tämän vaivan kestotilaukselta, joten olen kysellyt ja googletellut ahkerasti, voiko liian aikaisin aloitetulla liikunnalla olla harmillista vaikutusta. Ja vastaukseksi löytyy taas jälleen kaksi ääripäätä, joka tuntuu olevan yleistä myös kaikkeen lapsen hoitoon ja kasvatukseen liityvässä... Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että mene ja hypi ja jumppaa niin paljon kuin tahdot, ei ole haittaa! No minähän menin ja hypin, vaan vaivat paheni ja säikähdin. Kävin ajatuksissani jo kuilun pohjalla jossa vaiva jatkuisi loppuikäni, enkä enää koskaan pääse harrastamaan nopeatempoista liikuntaa. Varasin ajan yksityiselle asiaan erikoistuneelle lääkärille, joka lohdutti ettei vaivani luultavammin ole pysyvää, mutta pomputusta sopisi nyt välttää ja antaa paikoille aikaa palautua. Muutoin liikunta olisi hyvästä.

Eli heipat huomenna alkavalle thainyrkkeilylle (sisältää yllättävän paljon hyppimistä), tapaamme jälleen kun voin paremmin. Nyt olen yrittänyt pohtia vaihtoehtoisia liikkumismuotoja joissa ei tule tärähtelyä ja pomputusta, mutta hiki virtaa. Ja siis jotakin ohjattua, olen aivan onneton itsenäinen treenaaja. Ainoa mitä olen keksinyt on salikortti ja ryhmätunnit. Bodypump voisi ainakin toimia. Lisäksi se mahdollistaisi pilateksessa käynnin, unohdettujen syvien lihasteni mielestä se kuulostais hitsin hyvältä idealta!

Onko teillä jakaa ideoita synnyttäneelle ystävällisistä teholiikuntamuodoista?

4 kommenttia:

  1. Täysin saman vaivan kanssa painiskelen täällä :( Jälkitarkastuksessa lääkäri ei sanonut mitään suuntaan eikä toiseen enkä tyhmänä osannut kysellä enempää! Ajattelin myös varata ajan vaikka yksityiselle. Eli mulla on tuota samaa tunnetta alhaalla, kauhea paine ja pakko päästä istumaan. Ja siis tulee just jos on kävellyt pitkän lenkin tai joutuu seisoskelmaan pitkään. Osasko se lääkäri kertoa mistä tuossa on siis kyse? Lihakset vaan huonossa kunnossa ja pitäisi reenailla vai? Mä aina surkuttelen tätä asiaa kotona ja pelkään, etten enään ikinä pääse esim. juoksemaan kunnon lenkkiä. Kiitos tästä postauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lihasten huono kunto jotenkin vaikuttaa niin ettei tule kunnollista tukea jolloin paikat ei pysy siellä missä kuuluisi. Samoin kudos yleensä löystyy synnytyksen/hormonien vuoksi joka tekee samaa. Kudokset kai alkaa palautua vasta imetyksen loputtua kunnolla. Tehokasta jumppaa ja estrogeenivoidetta suositteli. Ja sitten täytyy vaan odottaa, puolen vuoden- vuoden aikana yleensä kuulemma helpottaa. Toivotaan näin! Tsemppiä sinne, ei oo meinaan kivaa.

      Poista
  2. Ei tosissaan ole mikään maailman mieltä ylentävin tunne tuo sisuskalujen putoaminen. :/ Miulla ei onneksi sitä ongelmaa, että palaisin halusta hikiliikkumaan. : D Mutta pakon eessä on ollu pitäny alkaa tekemään jotain, ettei esimerkiksi polvet tai selkä sanois sopimustaan irti, kun tuo oma nahkapuntti kerää koko ajan lisää massaa. Teen joka hampaidenpesun yhteydessä kyykkyjä tai pohkeita. Uutena jutjuttuna hommasin kahvakuulan, että teen vähintän kaks kertaa päivässä tietyn yksinkertasen sarjan selän ja korsetin kunnostamiseksi.

    Mutta joo noitten lantionpohjan lihasten kuntouttaminen tuntuu toivottoman hitaalta. Ehkä kesäksi kuntoon... Yks lääkäri tässä just lohdutti, että imettäminenkin vaikuttaa asiaa. Eli kai vasta sen lopettamisen myötä alkais lopullinen palautuminen. Liittyy ilmeisesti hormoneihin ja siihen kuinka ne oli raskauden ja synnyttämisen aikana pehmentäneet kudoksia, että vauva pääsis läpi.

    Ootteko muuten jo päässy enemmän ihmisten ilmoille?

    -P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei tosiaan ole kivaa! Ja tuosta imettämisestä on mulle ja sanottu. Hetkonen siis täytyy vielä malttaa voinnin kohentumista. Ollaan päästy jo vähän liikuskelemaan! :) olikin tarkoitus juuri lirjoitella näistä kuulumisista...

      Poista