sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Itkuvirsi

Tulihan se piste tällekin elämäntapa optimistille, kun tekis vaan mieli heittää kädet puuskaan ja sanoa "en jaksa!". En jaksa enää olla raskaana, haluan jo lapsen syliin ja oman kehon itselleni. 

Helteistähän ei ikinä saa valittaa, sillä koko loppuvuosi vietetään valittaen kylmää. Mutta nyt alkaa loppua jaksaminen jo tämän kuumuudenkin suhteen. On_vaan_niin_kuuuma! Mitään ei saa aikaisiksi klo. 11-17 välillä, kun pelkkä ajattelu hikoiluttaa. Ja niinkuin se ei riittäisi, ettei enää voi maata mahallaan eikä selällään, kyljet puutuu, niin sitten on vielä niin kuuma ettei varmasti saa untakaan. Vessassa pitää ravata, vatsassa vääntää ja se närästys! Aina kun kellahtaa vaakatasoon niin tuntuu kuin voisi syöstä tulta. Sitten hörpitään vettä tulen sammuttamiseksi ja jossain vaiheessa yötä se vesilasi potkaistaan sänkyyn ikkunalaudalta. 

En tiedä johtuuko se näistä helteistä vai loppuraskaudesta, mutta ai että mikä makeanhimo! Siis onhan se ollut kaiken aikaa, mutta nyt se on aivan jäätävän kova, enkä saa sitä kontrolliin. Jos kotona on jotakin herkkua en vain voi olla syömättä sitä vaikka kuinka monta kertaa kävelen pois sen luota. Pelottavaa itsehillinnän menettämistä.



Ja liikunta. Kaipaan liikuntaa niin paljon! Sitä hyvän olon tunnetta joka seuraa sen pahan olon jälkeen kun on antanut kaikkensa. Kaipaan thainyrkkeilyä ihan vietävästi, olin vasta pääsemässä vauhtiin kun paha olo pisti treeneille stopin. Siellä minua odottaa jäähylle pistetty kortti. Kunpa palautuisin nopeasti synnytyksestä, tosin pelkään sen vievän kuukausia ennen kuin paikat on oikeasti siinä kunnossa että voi potkia. 

Voisinko olla jo palautunut tammikuussa kun alkaa taas alkeiskurssit? En edes tiedä pitääkö minun käydä 3kk alkeiskurssi alusta, kun en sitä kerennyt loppuun saakka viemään. Eii, ei vieläkään hanskoja!  Oltiin juuri pääsemässä siihen pisteeseen että olisi päässyt lyömään hanskojen kanssa. Ja päästäänkö me enää Henryn kanssa kaksin treenaamaan? Ehkä päikkäriaikaan jos bebe suostuu nukkumaan siinä mätkeessä.


On kuitenkin lohdullista tietää, että jahka olen kunnossa ja tyyppi selviää muutaman tunnin ilman tissiä, on minulle tarjolla kerran- pari viikossa kaksi tuntia omaa aikaa ja pääsee päästelemään höyryjä niin että oksettaa. Taatusti antaa energiaa vauva-arjen pyörittämiseen ja Henry puolestaan saa omaa kaksinkeskeistä aikaa kullanmurun kanssa.

Kaipaan myös pukeutumista. Sitä että voi heittää kaapista päälleen mitä vaan ja ei purista tai pursuile vaan kaikki näyttää hyvältä päällä. Ja haluan pitkän tukkani takaisin, miksi se piti leikata? Noniin ei liittynyt enää mitenkään raskauteen hahah. 

Minulla on tänään synttärikestit ja tarkoitus olisi paraikaan leipoa hiki hatussa, mutta sen sijaan näppäilen tätä tuulettimen ääressä ja syön cocktailtikkuihin tarkoitettuja viinirypäleitä. Koska tuli vaan niin paha olo kuumuudesta kun yritin jotain tehdä. Innostaa niin paljon laittaa tuo uuni päälle juuri nyt kun ruudun takana mittari näyttää 32°.

Noniin, nyt on vuodatettu ja aika palata takaisin ruotuun ja ruveta vääntämään porkkanakakkua, njams!


2 kommenttia:

  1. Voiei. Mä samaistuin noihin sun ajatuksiin kyllä ihan täysin, vaikkei mun raskaus ookkaan vielä noin pitkällä. Joskus on vaan huonoja päiviä ja tää kuumuus.... Uuh. Tsemppiä. Seurava päivä on parempi ja kyllä vauvasta ja raskaudesta vielä iloakin koittaa, eikö niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tottakai! :) välillä vaan tulee sulamisen hetkiä kun toivoo että olisi jo se lokakuun puoliväli.

      Poista