Viimeinen odotuskolmannes pyörähti käyntiin muutama päivä sitten, eikä voi muuta kuin ihmetellä miten nopeasti tuo toinen hujahti ohi. Energiaa on riittänyt ja olo ollut hyvä joten sängyn pohjalla ei paljoa tullut makoiltua, tosin tahtia on joutunut pikkuhiljaa hidastamaan. Mitenkään pommina ei ole vielä tipahtanut kamala kasa vaivoja kuten kolmannelta kolmannekselta odotin. Ehkä tulevat jälkijunassa? Ehkä saan vielä jatkaa energiavarastoineni? Se jää nähtäväksi.
Torstaina oli neuvolakäynti, ja hämmästyttävän nopea sellainen. "Oma" neuvolatyyppini on kesälomalla ja tämä tuuraaja ei paljoja jaaritellut. Mittaili, testaili, kuunteli ja kysyi onko kysyttävää. No mutta selvisi kuitenkin että veriarvot oli nousseet taas ihan suotaviin lukemiin ja saan pitää pientä taukoa vatsaa ikävästi kohtelevista rautapillereistä. Muutenkin kaikki reilassa, tyyppi vaan hengailee mahassa poikittain kuten olen muutaman viikon veikkaillutkin kun puskemiset tuntuu aina molemmissa kyljissä. Mutta onhan tässä vielä tovi aikaa pyörähdellä.
Pari viime päivää tyyppi on ollut todella touhukas ja näyttää kuin mahassa olis kunnon alien bileet käynnissä. Eilisellä kauppareissulla oikein säikähdin kun pari töytäisyä vasemman kylkikaaren alle sattui ihan, mutta syynä taisi olla ärtynyt suolisto joka sai osumaa.
Henry kysyi joku päivä muistanko enää millaista oli ennen mahaa. Muistan tietysti periaatteessa, olin notkea, vahva ja ensimmäistä kertaa oikeasti hyvässä kunnossa. Kehossani oli todella hyvä olla ja se tuntui terveeltä ja toimivalta. Mutta en kyllä todella muistanut miltä näytin kunnes koneelta löytyi kuvat jotka otettiin sinä päivänä kun Clearblue sanoi "raskaana". Olin vähän monttu auki sen päivää. Hetken ajattelin että noniin, juuri kun olin saavuttanut kovalla työllä sen unelmakropan niin sinne meni.
Mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että on varmasti todella hyvä kun olin juuri saanut ylle hyvän kunnon, vahvat lihakset ja rasvaa poltettua. Sillä ei ne lihakset 9kk pois surkastu, kyllä ne siellä vielä on. Hyvä pohjakunto varmasti myös edesauttaa raskauden jälkeistä palautumista. Jos vaikka se kroppa takaisin kesälle 2015? Tämä kaikkihan riippuu tietysti siitä miten oma keho suhtautuu imettämiseen ja kuinka hyvin suklaan syönnin määrä pysyy hallinnassa... :)
Ensimmäinen kuva helmikuulta raskauden varmistumis päivältä, silloin kun treenejä oli 11h viikossa (ja kaksi viikkoa popsittu pullaa ja leivoksia sillä aloitin juuri työt kahvilassa hamnam!). Ja toinen kuva puoli vuotta ja 7 kiloa myöhemmin. Muodothan tässä katoaa ja pyöristyy mutta se ei haittaa, sillä niillä on tarkoituksensa vauvatehtaan pyöriessä.
Eli vaikka sitä välillä vähän tuleekin tökittyä lantioitaan, että tännekö se eilinen porkkanakakku meni, niin olen silti varsin tyytyväinen kroppaani ja siihen miten se on raskauden itseensä ottanut. Ei sillä että tämän sisällä enää mitenkään varsinaisen hyvältä tuntuisi. Kiireisen hellepäivän jälkeen kun lösähtää sängylle tuntuu kuin olisi turvonnut vähintään kolminkertaiseksi. Voi että olen muuten onnellinen ettei tarvitse olla näillä helteillä viimeisillään, huhhei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti