tiistai 19. elokuuta 2014

Ei enää koskaan!

Nimittäin:

-Hammaslääkäriin raskaana jollei ole pakko. Ensinnäkin unohdin mennä sinne ensimmäisellä kerralla, helle ja raskaus selvästi sulattaa aivot, en ole ikinä unohtanut varattua lääkäriaikaa, ja tuolla viikolla unohdin mennä hammaslääkäriin sekä fyssarille... Onneksi jättivät laskuttamatta tuon unohduksen sillä katselin noita sakkohintoja ja liikkuvat 30-70e/15min, ja minullahan oli se 45min varattuna... huh!
Ikenet on kyllä olleet yksi riesa raskauden ajan, turpoavat ja vuotavat vaikka kuinka putsailee ja lankailee, välllä syömisen jälkeen jos ärtyvät pahasti saattavat jomotella tunnin ajan erittäin ilkeästi. 
Muutama vuosi sitten kävin hyvän jakson lähes viikottain hammaslääkärillä kun lohkaisin molemmat etuhampaani, niitä hiottiin, vaihdeltiin, järsittiin, juurihoidettiin ja ties mitä, mutta koskaan en ole ollut hammaslääkärin jälkeen yhtä tuskissani kuin eilen! Ikenet otti toimenpiteestä niin nokkiinsa. Tursuilivat vaan hampaiden välistä ja ai luoja miten se sattui!! Kotimatkan älisin ja kiroilin, kotona otin särkylääkkeen joka ei vaikuttanut mitenkään. Tuntui että ajattelu oli erityisen vaikeaa kun kipu oli niin lähellä aivoja, haha. Neljän tunnin kärvistelyn jälkeen mentiin lohtupirtelölle ja ah! Se auttoi, kylmä pirtelö tuntui jumalaiselta kipeitä ikeniä vasten ja loppuillan teki enää kipeää jos söi.

-Loppuraskaudesta sovituskoppeihin joissa "näe kaikki joka suunnasta"-peilit. Koska mikään ei enää näytä siltä miltä ennen. Olisin voinut jättää näkemättä takamukseni nykyisen tilan. Olin sovittamassa liivejä kun nää yhet vaan kasvaa ja kasvaa, mutta kaikesta tukevastahan tursuaa yli suunnasta jos toisesta. Tähän väliin koin pienen romahduksen ja aloin itkeä siellä lindexin sovituskopissa. Voi huoh! Viime päivät olleet vähän tälläisiä kun kaikki vaivat ei jätä rauhaan hetkeksikään.
Yllättävän koville tämä oman kropan muuttuminen on ottanut. Ennen olin niin ihmeissäni jos kuulin jonkun potevan itsetunto ongelmia kehostaan raskauden aikana. Eihän siinä nyt mitään jos vähän paikat turpoilee ja tursuilee, kyse on kuitenkin raskaudesta. Mutta kyllä se vaan tiputtaa itsetunnon pohjalukemiin kun peiliä tai kuvia katselee ja muistaa miltä näytti ennen. Tai ainakin se peilikuva ynnättynä kaikkeen muuhun inhaan kropassa, tästä on kyllä raskauden hehku kaukana.

Mene syksy nopeasti lokakuuhun joohan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti