sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kaikkea rakkaudella

(Lupekin tunnusteli että mitä siellä vatsassa oikein ihmetellään jatkuvasti)

33 viikko lähti elilen käyntiin, ja mitäkös se tarkoittaa? Se tarkoittaa 5-9vk synnytykseen, huomenna voin jo sanoa että ensi kuussa! Pahin "ääh en jaksa enää tulis jo" olo on mennyt pois ja vaikka en totta vie jaksaisikaan näitä kaikkia vaivoja olen vain onnellinen.
Näin toissayönä ensimmäistä kertaa selkeän unen juuri meidän lapsesta. Synnytysunia meillä on nähnyt vain Henry, ja tässä unessa lapsi olikin jo synnytetty ja nostin hänet syliini ja toljotimme toisiamme, hän oli upeinta mitä olen nähnyt. Kaikki muu unessa olikin omituista ja sekavaa mutta tuo hetki jäi mieleeni ja loi aivan valtavan halun päästä näkemään vauvamme. 
Unessa hän oli poika ja omasi melko tumman ruskeat hiukset. On todella vaikea koittaa kuvitella millaiset piirteet ja muut ulkonäköseikat juuri meidän kahden luomus voisi saada. Voisin toivoa tyypille isänsä ihon ja hiusten sävyä ja minun nöpönenääni ja muhkeita poskipäitä.

Viime viikko meni aikamoisella hulinalla. Henryltä poistettiin viisaudenhammas joka nosti yli 40 asteen kuumeen, siinä oli aikamoinen huoli ja hoitaminen pari päivää mutta antibiootit alkoi lopulta tepsiä ja mies alkaa olla taas elämänsä kunnossa. Olen tainnut periä äidiltäni hyvän hoitovietin sairastavien läheisten kanssa, sellainen karhuemo fiilis iski luontaisesti päälle. Sydäntä särki katsoa omaa rakasta huonovointisena suunpielet toimenpiteestä ruvella.

Vanhempieni luona käydessämme saatiin siistittyä pienen pintaremontin alla ollut minun/vierashuone johon kannettiin vanha pinnasänkykin mummolareissuja varten. Kävimme taas vaihteeksi sienimetsällä ja tällä kertaa otimme isäni mukaan etsimään kunnollista sienimaastoa ja ensi kertaa etsinnät tuottivat tulosta. Olin maailman ylpein löytämistäni jättikantarelleista joista paistettiin herkullinen patongin täyte.

(Lisää vatsan tunnusteluja)
Eilen oli vielä vuorossa Roller Derbyn SM-turnaus jossa Lahti pelasi Tamperetta vastaan ja toimin vielä viimeistä kertaa bench coachina, seuraava peli onkin nimittäin meidän laskettuna aikana. Vaikkei voittoa tällä kertaa tullutkaan olen hirmu ylpeä miten hienosti ja sinnikkäästi tytöt pelasivat, ovat ne niin ihania.

Ja se rakas vatsassa asuja, hän se vasta on ollut aktiivisena koko viikon, välillä tuntuu ettei tyyppi nuku enää ollenkaan ja puskee vaan puskemistaan. Vasen kylki alkaa jo välillä tuntua siltä että se olisi sisältä päin mustelmilla kaikesta potkimisesta. On hauskaa huomata kuinka vauva reagoi omiin tunnetiloihini, musiikkiin ja valoihin. Rupesi taas antamaan kylkiluille kyytiä. 
Selkä/niska/hartiat on edelleen aivan järjettömän kipeät ja jännittyneet jatkuvasti eikä enää ole kuin yksi asento jossa kykenen nukkumaan, ja siinäkin huonosti. Mutta jotenkin siihenkin on alkanut tottua eikä se enää kiukuta samaan malliin kuin ensialkuun, vaikka tekeekin välillä olosta todella hankalan ja ikävän.

Kaiken kaikkiaan tämän viikon jäljiltä olen vain täynnä rakkautta. Rakastan miestäni, lastani, perhettäni, ystäviäni ja tätä syksyä. On mukavaa olla just minä. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti