maanantai 11. elokuuta 2014

Kyllä se vielä vaikeammaksi muuttuu

Jihaa mahassa on vihdoin käännytty ylösalaisin! Tänään oli siis neuvola ja tarkistivat oikein kahden terkan voimin tuon sikiön asennon. Nyt toivotaan ettei enää heitä kuperkeikkaa ennen synnytystä. 

Sain lähetteen fyssarille selkäni kanssa, josko sieltä irtoiaisi hyviä jumppailu vinkkejä. Muuten kehotti syömään panadolia. En kovinkaan herkästi käytä mitään lääkevalmisteita ellei ole ihan pakko. Normaalisti pärjään vuoden levyllisellä buranaa ja nekin lähinnä menkkakipuihin. Raskauden aikana olen syönyt pari panadolia päänsärkyyn eikä ne edes auttaneet. Yöunet on kyllä jääneet heikoiksi viimeöinä ja päivisin vaan tuskastuttaa kun mitenkään päin ei ole hyvä olla. Päivät yritän pitää itseni aktiivisena etten ajattelisi selkää ja saisin pidettyä sen liikkeessä.


Tässä muuten muistutus itselleni tulevaisuutta ajatellen, olen nimittäin huomannut erään ärsyttävän tavan jo synnyttäneiden parissa. Ihanan huomaavaisesti aina kyselevät kuinka olen voinut, mutta sitten kun kerron voinnistani niin aina sama virsi naurahduksen perään: "voi kuule odota vaan vielä se muuttuu paljon pahemmaksi! Ei tuo vielä mitään, loppuaikana kaikki on vielä paljon vaikeampaa". Joo no mut kiva, kyllähän olo helpottuukin ja varmasti saan nukuttua nyt kun tiedän että kuukauden päästä en nuku sitäkään vähää. Tottakai tiedän ettei tämä tästä juuri parempaan mene, mutta on tämä silti vaikeaa juuri nyt. Ei ne puolvälin ensimmäiset venymiskivut tunnu nyt yhtään sen helpommilta vaikka tiedänkin ettei se ollut niin paha. Asia kerrallaan. Eli mikäli joskus joku kertoo minulle voinneistaan muistan tarjota myötätuntoa ja vinkkejä vaivan helpottamiseksi, en vähättele toisen tuntemuksia ja ennustele pahempaa.

Onneksi muuten olin niin tohinapyllynä toisen kolmanneksen aikana, sillä nyt on mukava tajuta että lähes kaikki hankinnat on tehty tulokasta varten ja loppuja voi vielä haalia tarpeiden mukaan syntymän jälkeenkin. Sillä nyt ei jaksaisi valmistautua juuri muuten kuin silittelemällä vatsaa ja haaveilemalla tulevaisuudesta. Kodinkin kerkesin puunata ja uudelleenjärjestellä juuri viimeisillä voimillani, ihana pesänrakennusvietti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti