Kesäjalat

Mustelmathan (mistä näitä tulee?) kuuluu kesäjalkoihi. Eiks je?

Elättelen toivoa, että paljaiden jalkojen aikakausi on viimein tekemässä tuloaan. Pieni kinttujen freesaus oli siis paikallaan. Minulle on muodostunut jo jonkinlaiseksi perinteeksi aina kesän lähestyessä vahata sääret ja lakata ankkuri-varpaankynnet. 

Jalkojen pehmennys hoitui suola-hunajakylvyllä. Olen ennen käyttänyt kylmävahaliuskoja, mutta tänä vuonna testasin Veet lämminvahaa. Lämminvaha vaatii enemmän aikaa, mutta jälki oli kyllä parempaa. Miten sitä onkin niin laiska ettei saa aikaisiksi vahailtua useammin, säästyisi harva se päivä höyläilyltä. Jalat rasvasin huijausvoiteella. Kalpea ihoni ei nimittäin päivety ei niin millään, joten ajattelin testata purkkipäivetystä. Mitään eroa en huomaa, eli ainakin tämä päivettää riittävän kevyesti :D.

Turkoosi lakka on ollut ehdoton lempparini jo pari vuotta. Testasin sitä ensimmäisen kerran kaverillani Ranskan vaihdossa ollessani ja kipaisin heti hakemaan oman. Nyt kävin hamstraamassa putelin lisää, sillä vanha veteli jo viimeisiään. Onneksi löytyi vielä hyllystä.

Nilkassani olevassa tatuoinnissa lukee "paljain jaloin" koodikielellä, jonka olen viisi vuotiaana kehittänyt päiväkirjaani varten. Tämä on ihan ensimmäisiä tatuointeja joita olen tehnyt, ja voi miten kipeä ja hankala paikka! Nämä omatekemät tatuoinnit on aika kokeellisia ja homssuisia, mutta minulle niin kovin rakkaita ja merkityksellisiä. Ehkä käyn joskus ammattilaisella eheyttämässä niitä jos alan kaivata siistinpää jälkeä, ehkä pidän luonteikkaat tuherrukseni sellaisenaan. (Ruusua lukuunottamatta kaikki jaloissa olevat tatuoinnit siis omatekemiäni)