keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kauhuskenaario

Viikon ainoa päivä jonka vietän täysin yksin maalla, ilman autoa, kilometrin päässä lähimmästä ihmisasutuksesta, 15 kilometrin päässä terveyskeskuksesta ja 130 kilometrin päässä omasta neuvolasta. 

Tämä hassu päivä alkoi pyykkejä ripustellessa ikävillä kuukautismaisilla kivuilla alavatsassa ja sisäreisissä joka ei tietenkään tuntunut normaalilta tässä tilassa. Vatsa oli vähän sekaisin ja unetti, todella menkkamainen olo siis kaikin puolin, ilman vuotoa tietysti. Kipujen jatkuttua reilun tunnin ajan otin viimein panadolin, ja vajaan tunnin päästä kivut lähtivätkin pois. Laitoin viestiä neuvolaan josta soitettiin ja kehotettiin viemään virtsanäyte. Noh, sehän ei nyt oikein onnistu, niinpä neuvoivat tarkkailemaan tilannetta ja hakeutumaan paikalliseen päivystykseen (niin sinne 60km päähän) mikäli oireet toistuvat. 

Epäili virtsatietulehdusta, jolta tämä ei kyllä omasta mielestäni ja vuoden sisäisistä lukuisista kokemuksistani päätellen tunnu, mutta nekin oireet voivat varioida tai olla tulemattakin, joten mistäpä sitä tietää. Ystäväni joutui taannoin teholle oireettomasta vti:stä munuaisaltaisiin levinneen tulehduksen takia, joten olen kyllä ollut hyvin varovainen näiden asioiden kanssa ja tarkkaillut lämmönnousua ja keskikropan kipuja huolella. Kerran viime syksyn aikana tulehdus ehti levitä munuaisiin, mutta silloin kivut olivat hyvin eri luokkaa.

Toisekseen ehdotti harjoitussupistuksia. Voi olla, mistäpäs minä tietäisin miltä ne tuntuvat. Yhdeksi veikkaukseksi arvelisin vielä liitoskipuja. Olen kuitenkin ottanut rennoin mielin päivän levon ja kehon tarkkailun kannalta. Katsellut elokuvia, neulonut, syönyt mutakakkua ja löhöillyt koiran kanssa. Niin ja leikkinyt vauvan kanssa. Kun saan näkyvän potkun vatsaani taputan takaisin, johon tuleekin yleensä aika pian taas vastaus. On niin lohduttavaa voida jo kommunikoida tuon pienen ihmeen kanssa jonka terveyden puolesta täällä ulkopuolella jännitetään. Pienokaisen isä ei meinaan osaa olla ihan yhtä rennoin mielin, vaan kuvittelee jo ties mitä ennenaikaisia synnytyksiä sun muita. Muutaman tunnin kuluttua se pääsee kuitenkin töistä ajelemaan tänne pitämään huolta ja kuskailemaan vaikka minne testeihin jos tarve tulee. Nyt olo on kuitenkin ihan hyvä, seisoskellessa alavatsa ja nivuset hieman kipeytyy, mutta niin kauan kuin pysyy makuullaan ei ole ongelmia. Tarkkaillaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti