Raskaus ja sen hormonihuurut ovat kyllä vaikuttaneet tähän likkaan vahvasti. Sen jo etukäteen osasin arvatakkin edesmenneen teini-iän perusteella jolloin tavarat lensi ja repeili ja pizzataikinaa tehdessä tuli työvälineet läpi kulhosta. Välissä olin tyyni viilipytty. Herkkä mutta myös hyvä nielemään tunnekuohuni. Vaan toista on nyt. Ei mitään mahdollisuuksia piilotella tunteita jotka vielä kertaantuvat kymmenellä normaaliin nähden.
Tein eräs päivä vohveleita ja Henry totesi yhden syötyään ettei ota enempää, ai mitäkö minä teen? No alan tihrustaa itkua, tietysti! Alkukesästä peruutin (laittomasti parkkeerattua, siitäs sait) autoa päin epähuomioissani, harmittava vahinko. No minähän vollotin vartin hysteerisesti ennen kuin sain kerättyä itseni ja lähdin etsimään auton omistajaa... Itkuisuuden lisäksi myös kimpaannun herkästi (etenkin matkiminen ärsyttää) ja sekös huvittaa Henryä, sillä sellainen ei normaalisti luonteeseeni kuulu laisinkaan. Ja auta armias kun toinen menee nauramaan tai hymähtämään minun tahattomille tunteenpurkauksille, sitten napsahtaa ja tunteikkuus kertaantuu taas kymmenellä.
Jokseenkin siis odotan innolla tasapainoista mieltä ja kykyä niellä tunteensa.
Hoitokoira haettiin äsken takaisin kotiinsa kolmen viikon hoitojakson jälkeen. Olen tuota ihanaa mörriäistä hoitanut jo kuuden vuoden ajan, mutta nyt tuli vastaan se kysymys, että niin mites se ensi kesä. Ensi kesänä minulla on pieni lapsi ja perhe Lahdessa. Lisäksi koiran isäntäperheen vanhin tytär oli jo ilmoittanut ettei enää ensi vuonna lähde mukaan joka vuotiselle reissulle, eli Ilona ei välttämättä edes tarvitse enää hoitajaa.
Hyvästelyjen jälkeen tuli haikea fiilis. Haikeutta kesti hetken kunnes naps, hanat aukes. Siinähän sitten vollotin ja mässäilin isäntäperheen tuomia tuliaiskonvehteja. Välissä hetken naurahdin miten stereotypinen raskaana oleva juuri olen. Normaalisti tämänkin tilanteen olisi handlannu pienellä haikealla muistelulla ja kostuneilla silmäkulmilla, vaan ei nyt.
Sain muuten tuliaisiksi myös aivan järjettömän suloiset talvitöppöset pienelle tulokkaalle, oih!
Tätä sylirouvaa jää kyllä ikävä <3 Ihana Ilona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti